Tausta: miksi tunnus luotiin?
Ennen LY-tunnusta Suomessa ei ollut yhtenäistä tapaa yksilöidä yrityksiä eri viranomaisten välillä. Verohallinto, PRH:n kaupparekisteri ja muut rekisterit käyttivät kukin omia tunnuksiaan. Yritysten ja muiden oikeushenkilöiden tunnistamiseksi niille haluttiin antaa yksilöllinen ja pysyvä LY-tunnus eli liike- ja yhteisötunnus. Hanke meni kuitenkin osittain myttyyn: rekisteri toteutui vain verotusta varten, ja LY-tunnus liittyi alkuvaiheessa nimenomaan verottajan toimintaan. LY-tunnus merkittiin veroasioihin liittyviin papereihin kuten palkansaajan verokirjaan, veroilmoitukseen ja työnantajasuoritusten tilityskorttiin. 
LY-tunnuksen käyttöönotto 1978
Ensimmäiset LY-tunnukset jaettiin vuonna 1978. Ensimmäinen jako toteutettiin suurelle määrälle yrityksiä pitkin vuotta 1978, ja käyttöön LY-tunnukset otettiin verotuksessa vuoden 1979 alusta. Alun jälkeen tunnuksia jaettiin silloin, kun asiakas ensi kertaa rekisteröitiin verohallinnon järjestelmään. Tunnusrekisteriä hallinnoi aluksi Väestörekisterikeskus VTKK:n teknisin toteutuksin verohallinnon puolesta.
Tunnuksen rakenne
Liike- ja yhteisötunnus (LY-tunnus) on seitsemän merkin pituinen numero; yhdysmerkin erottama kahdeksas merkki on tarkistemerkki.  Rakenne on siis muotoa 1234567-8. Sama rakenne on säilynyt tähän päivään asti Y-tunnuksessa.
Lainsäädännöllinen pohja 1991
Liike- ja yhteisötunnuksesta annettiin asetus 22. maaliskuuta 1991 (598/1991).  Tämä asetus formalisoi jo käytössä olleen tunnuksen oikeudellisen perustan.
Ongelmat ennen YTJ:tä
Siihen asti yrityksillä oli kaksi erilaista tunnistetta: Verohallinnon antama LY-tunnus ja PRH:n antama kaupparekisterinumero.  Tämä hajanaisuus aiheutti hallinnollista hankaluutta sekä yrityksille että viranomaisille — sama yritys piti tunnistaa kahdella eri numerolla riippuen siitä, millä luukulta asiointiin.
Lisäksi tunnuksen antaminen oli hidasta: 1990-luvun lopulla yrityksen perustamisesta saattoi kulua puoli vuotta ennen kuin verottaja oli ehtinyt luomaan tunnuksen. Verottaja antoi LY-tunnuksen vasta kirjatessaan uutta yritystä rekistereihinsä. 
YTJ-hanke: rakentaminen vuodesta 2000
YTJ-hankkeen projektipäällikkönä toimi Patentti- ja rekisterihallitus, aisaparina Verohallitus. Kehitys- ja testivaiheessa järjestelmää pyöritettiin Microsoft SQL Server -pohjaisena parilla Windows NT -palvelimella. Integroitavista järjestelmistä yksi keskeinen oli PRH:n puolen miljoonan yrityksen ja 55 gigatavun kaupparekisteri.
Hanke oli teknisesti mittava. Pelkästään kaupparekisterin perusjärjestelmämuutokset olivat kahdessa erillisessä toteutusprojektissa. YTJ-järjestelmä saatiin tuotantokäyttöön 1.4.2001. 
Uusi laki ja Y-tunnuksen synty 2001
Yritys- ja yhteisötietolaki tuli voimaan 1. päivänä huhtikuuta 2001, ja sillä kumottiin liike- ja yhteisötunnuksesta aiemmin annettu asetus (598/1991). 
Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä (YTJ) on Patentti- ja rekisterihallituksen sekä verohallinnon yhteisesti omistama ja ylläpitämä tietojärjestelmä Suomessa, jolla hallinnoidaan rekisteriä Y-tunnuksista ja niihin liittyvistä tiedoista. 
YTJ:n ohjausryhmä päätti kokouksessaan 17.10.2000 suosittaa, että tunnuksesta käytettäisiin lyhennettä Y-tunnus. Tunnuksen nimenä voi käyttää joko koko nimeä “yritys- ja yhteisötunnus” tai sen lyhennettä “Y-tunnus”. 
Miksi YTJ luotiin — tavoitteet
YTJ mahdollistaa sen, ettei uuden yrityksen tarvitse toimittaa useita eri ilmoituksia eri viranomaisille, vaan yksi ilmoitus riittää yhtiötä perustettaessa tai sen tietoja muutettaessa. Samoin yritykset saavat vain yhden tunnuksen. 
Lähtötiedot: mihin rekistereihin YTJ perustui?
YTJ kokoaa yhteen useita aiemmin erillisiä rekisterejä. Y-tunnus korvasi alun perin kaupparekisterinumeron, säätiörekisterinumeron ja LY-tunnuksen yhtenäisellä rekisterinumerolla.  Järjestelmään integroitiin PRH:n puolelta kaupparekisteri, yhdistysrekisteri ja säätiörekisteri, sekä Verohallinnon puolelta arvonlisäverovelvollisten rekisteri, ennakkoperintärekisteri ja työnantajarekisteri.
Jatkokehitys
Niiden yritysten ja yhteisöjen, joilla jo oli verohallinnon antama LY-tunnus, tunnusnumero pysyi samana, mutta tunnuksen nimi muuttui Y-tunnukseksi. Nimikettä LY-tunnus sai käyttää vielä kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta. 
Vuodesta 2019 alkaen Y-tunnus on annettu myös niille yhdistyksille, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa. Sitä ennen PRH:n yhdistysrekisteri antoi yhdistyksille erillisen rekisterinumeron. 
Yhteenvetona: LY-tunnuksen ja myöhemmin YTJ:n kehityskaari kestää 1970-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Lähtöliike oli puhtaasti verotuksellinen tarve, mutta tavoitteeksi kasvoi koko julkishallinnon yhteinen yritysidentifikaattori — yksi tunnus, yksi ilmoitus, yksi järjestelmä.