Digi‑ ja väestötietovirasto (DVV) – VTKK:n, Väestörekisterikeskuksen ja kirkon rekisteriperinnön nykyaikainen jatkumo

Digi‑ ja väestötietovirasto (DVV) on valtion virasto, joka vastaa Suomen väestötietojärjestelmästä, digitaalisen identiteetin palveluista, Suomi.fi‑kokonaisuudesta sekä viranomaisten yhteentoimivuudesta. DVV:n toiminta jatkaa suoraan sitä rekisteri‑ ja tietojärjestelmäperinnettä, jonka VTKK, Väestörekisterikeskus (VRK) ja Suomen evankelis‑luterilainen kirkko toteuttivat.

Digi‑ ja väestötietovirasto (DVV) on valtion virasto, joka vastaa Suomen väestötietojärjestelmästä, digitaalisen identiteetin palveluista, Suomi.fi‑kokonaisuudesta ja viranomaisten yhteentoimivuudesta. DVV:n toiminta jatkaa suoraan sitä rekisteri‑ ja tietojärjestelmäperinnettä, jonka kirkko, VTKK ja Väestörekisterikeskus (VRK) rakensivat yhdessä yli 350 vuoden aikana.

DVV on VTKK:n rekisterijärjestelmien lopputulema modernissa digitaalisessa muodossa, ja sen palvelut muodostavat nykyisen julkisen sektorin digitaalisen infrastruktuurin ytimen.

1. Kirkollinen väestökirjanpito (1600–1973)

Suomen väestötietojen historia alkaa kirkollisesta väestökirjanpidosta:

1628: seurakunnat aloittivat systemaattisen väestökirjanpidon.
1686 kirkkolaki: kirkolle säädettiin lakisääteinen vastuu syntymien, kuolemien, avioliittojen ja muuttoliikkeen rekisteröinnistä.
1700–1900‑luvut: kirkonkirjat muodostivat koko valtion väestötiedon perustan.
1960‑luvun alku: kirkko ylläpiti edelleen sekä jäsentietoja että siviilirekisteriä.

Kirkon rekisterit olivat pitkään ainoa kattava väestötietolähde, ja ne toimivat pohjana myöhemmälle valtiolliselle väestörekisterille.

2. VTKK ja väestötietojen koneistaminen (1960–1973)

Valtion tietokonekeskus (VTKK) perustettiin vuonna 1960 tuottamaan valtion tietojenkäsittelypalveluja. VTKK aloitti väestötietojen koneistamisen ja rakensi ensimmäiset valtakunnalliset rekisterijärjestelmät:

1964–1968: kirkonkirjojen tietosisältöä alettiin siirtää ATK‑muotoon.
1969: henkilötunnus otettiin käyttöön – tekninen toteutus ja rekisteripohja rakennettiin VTKK:ssa.
1971: väestötietojärjestelmä (VTJ) käynnistyi valtakunnallisena ATK‑järjestelmänä.

VTKK:n työ loi perustan koko Suomen sähköiselle identiteetille ja väestörekisterille.

3. 1.10.1973 – Kirkon ja valtion väestökirjanpidon yhdistyminen

Suomen väestökirjanpidon historian merkittävin yksittäinen muutos tapahtui 1.10.1973, kun:

kirkon ylläpitämä väestökirjanpito
valtion väestörekisteritoiminta
VTKK:n ATK‑järjestelmät

yhdistettiin yhdeksi valtakunnalliseksi väestötietojärjestelmäksi (VTJ).

Tämä yhdistyminen:

lopetti kahden rinnakkaisen rekisterijärjestelmän aikakauden
loi yhden, keskitetyn ja luotettavan väestötietolähteen
mahdollisti henkilötunnuksen laajan käyttöönoton
loi pohjan sähköiselle asioinnille ja identiteetille

DVV jatkaa tätä 1.10.1973 syntynyttä rekisteriperinnettä.

4. Väestörekisterikeskuksen aikakausi (1970–2019)

Väestörekisterikeskus (VRK) perustettiin vuonna 1970, ja se otti vastuun väestötietojärjestelmästä 1973 yhdistymisen jälkeen.

VRK:n keskeisiä kehitysvaiheita:

1970–1990‑luvut: rekisteripalvelujen laajentaminen, tietojen luovutusjärjestelmät, viranomaisten tietoliikenne.
1990‑luvun lopulla: sähköisen asioinnin ensimmäiset muodot.
1999: sähköinen henkilökortti (HST‑kortti) ja kansallinen varmennepalvelu.
2000–2010: Suomi.fi‑palvelujen ensimmäiset versiot.
2010‑luvun alku: vahvan sähköisen tunnistamisen kehitys.
2015–2019: Suomi.fi‑tunnistus, Suomi.fi‑valtuudet ja Suomi.fi‑viestit.

VRK oli VTKK:n rekisteriperinnön suora jatkaja.

5. 1996 – Sähköisen identiteetin perusraportti (VTKK + VM)

Vuonna 1996 VTKK:n asiantuntijat ja valtiovarainministeriö laativat raportin, joka määritteli:

vahvan sähköisen tunnistamisen periaatteet
varmennepohjaisen allekirjoituksen
minimidatan jakamisen
kansalaisen omassa hallinnassa olevan identiteettivälineen
ajatuksen kansallisesta tunnistusalustasta

Raportin linjaukset toteutuivat vaiheittain:

1999: HST‑kortti ja varmennepalvelu
2000–2010: sähköinen asiointi
2015–2019: Suomi.fi‑tunnistus ja valtuudet
2027: EU‑digilompakko ja Suomi.fi‑lompakko

DVV toteuttaa nyt käytännössä ne periaatteet, jotka VTKK ja VM määrittelivät jo 1996.

6. Pankkien tunnistusjärjestelmien välivaihe (2000–2017)

Suomessa vahva sähköinen tunnistaminen kehittyi kahdessa rinnakkaisessa mallissa:

1) VRK:n varmennepohjainen tunnistus (HST‑kortti)

teknisesti vahva
juridisesti selkeä
käytännössä raskas ja vaikea kansalaisille

2) Pankkien Tupas‑tunnistus

syntyi pankkien omiin tarpeisiin
levisi nopeasti kansalaisten arkeen
ei alun perin suunniteltu viranomaisasiointiin
toimi välivaiheena ennen kansallista tunnistusalustaa

Kun Suomi.fi‑tunnistus otettiin käyttöön:

pankkitunnukset liitettiin osaksi valtion vahvaa tunnistusta
VRK:n varmennepohjainen tunnistus jäi taustalle
kansallinen tunnistusalusta yhtenäistyi

Tämä oli ratkaiseva askel kohti digitaalista identiteettiä.

7. Digi‑ ja väestötietoviraston perustaminen (2020)

1.1.2020: VRK ja maistraatit yhdistettiin Digi‑ ja väestötietovirastoksi (DVV).

DVV:n tehtäväksi tuli:

väestötietojärjestelmän ylläpito
digitaalisen identiteetin kehittäminen
Suomi.fi‑palvelujen tuottaminen
viranomaisten yhteentoimivuuden koordinointi

DVV modernisoi rekisteri‑infran ja toi sen osaksi laajaa digitaalista palveluekosysteemiä.

8. EU‑digilompakko ja Suomi.fi‑lompakko (2027–)

DVV vastaa Suomen toteutuksesta EU:n digitaaliselle identiteettilompakolle:

Suomi.fi‑lompakko julkaistaan 2027
sisältää vahvan tunnistamisen
mahdollistaa ikätodistukset, ajokortin, opiskelijastatuksen ja muut digitaaliset todistukset
tiedot säilytetään käyttäjän omassa puhelimessa
ei synny keskitettyä identiteettirekisteriä
toteuttaa täsmälleen 1996 raportin periaatteet

Digilompakko on VTKK:n, VRK:n ja DVV:n identiteettikehityksen looginen päätepiste.

Yhteenveto

Digi‑ ja väestötietovirasto on kirkon, VTKK:n ja VRK:n rekisteriperinnön nykyaikainen jatkumo. Se ylläpitää väestötietoja, tuottaa kansallisia digipalveluja ja kehittää digitaalista identiteettiä – jatkaen suoraan sitä työtä, joka alkoi kirkonkirjoista 1600‑luvulla, siirtyi VTKK:n ATK‑järjestelmiin 1960‑luvulla ja yhdistyi valtiolliseksi rekisteriksi 1.10.1973.

DVV on näin Suomen rekisteri‑infran lopputulema digitaalisessa muodossa, ja keskeinen osa julkisen hallinnon digitalisaation kehityskulkua.

Digi‑ ja väestötietovirasto (DVV) jatkaa Suomen väestötietojen yli 350‑vuotista kehitystä, joka alkoi kirkonkirjoista ja yhdistyi valtiolliseksi rekisteriksi 1.10.1973. VTKK:n 1960‑luvulla käynnistämä väestötietojen koneistaminen, VRK:n rekisteripalvelut ja 1996 sähköisen identiteetin linjaukset loivat perustan nykyiselle Suomi.fi‑tunnistukselle, pankkitunnusten välivaiheelle ja tulevalle EU‑digilompakolle. DVV on tämän rekisteri‑ ja identiteettiperinnön moderni jatkumo.