VTKK:n tietotekninen laitekanta ja tietotekninen ympäristö vuonna 1991
Keskitetystä tietojenkäsittelystä monimuotoiseen verkkoympäristöön
Vuosi 1991 oli VTKK:n tietoteknisessä ympäristössä selvä siirtymävaihe. Perinteiset IBM-keskuskoneet ja niihin perustunut käyttöpalvelu muodostivat yhä tuotannon raskaan ytimen, mutta niiden rinnalle nousivat UNIX-järjestelmät, mikroverkot, palvelimet, graafiset työasemat, avoimet järjestelmät ja uudenlaiset sähköiset viestintäpalvelut.
VTKK:n ympäristö ei ollut enää yhden valmistajan tai yhden tietokonearkkitehtuurin kokonaisuus. Se ulottui mikroista keskuskoneisiin ja supertietokoneisiin sekä työasemista valtakunnallisiin tietoliikenneverkkoihin. Vuosikertomuksessa korostettiin organisaation osaavan koko laitteisto- ja ohjelmistokirjon mikroista suurimpiin keskuslaitteistoihin. Käyttöpalvelussa tarjottiin puolestaan eri laitekulttuureita yhdistäviä kokonaispalveluja.
Vuonna 1991 VTKK teki 77,3 miljoonan markan bruttoinvestoinnit. Investoinnit kasvoivat edellisvuodesta 71 prosenttia ja vastasivat 13 prosenttia liikevaihdosta. Investoinnit kohdistuivat muun muassa Jyväskylän uuteen toimintakeskukseen, Otaniemen käyttöpalvelukeskuksen uudistamiseen sekä koneisiin ja muihin tuotantolaitteisiin.
IBM-keskuskoneet käyttöpalvelun ytimenä
VTKK:n raskasta tuotantoympäristöä hallitsivat IBM-yhteensopivat keskuskoneet ja MVS-käyttöjärjestelmä. Niillä hoidettiin suuria valtakunnallisia rekistereitä, hallinnon sovelluksia, eräajoja, tietokantoja ja asiakaskohtaista tietojenkäsittelyä.
Keskuskoneiden tuotantomäärät olivat huomattavia. MVS-järjestelmät saattoivat tuottaa yhden iltapäivätunnin aikana noin 13 000 operaattori-ilmoitusta. Ilmoitusvirran ja kasvavan tuotantomäärän vuoksi manuaaliseen operointiin perustuva toimintamalli oli käymässä riittämättömäksi. Operointia alettiin automatisoida siten, että järjestelmä käsitteli normaalit ilmoitukset itsenäisesti ja kutsui operaattorin mukaan vasta poikkeustilanteessa.
Keskuskoneympäristön sovelluskehityksessä käytettiin edelleen paljon COBOL-ohjelmointikieltä. Vuonna 1991 keskuskoneelle ryhdyttiin muodostamaan yhteistä COBOL-moduulikirjastoa, johon oli tarkoitus koota esimerkiksi päivämäärien käsittelyyn, tunnusten tarkistusmerkkien laskentaan ja muihin yleisiin toimintoihin soveltuvia ohjelmamoduuleja.
Käytössä olivat myös laajat IDMS-pohjaiset tietojärjestelmät. Tällaisia olivat esimerkiksi oikeushallinnon kiinteistötietojärjestelmä, ulosottojärjestelmä, tuomiolauselma- ja perintäjärjestelmä sekä rikosrekisteri.
Käytön automatisointi muutti tietokonekeskuksen toimintaa
Vuoden 1991 näkyvimpiä muutoksia oli käyttöpalvelun määrätietoinen automatisointi. Kyse ei ollut vain yksittäisten työvaiheiden koneellistamisesta, vaan koko tuotantotavan uudistamisesta.
Jyväskylässä otettiin käyttöön IBM:n OPC/A-tuotannonohjausohjelmisto. Espoossa sillä oltiin korvaamassa vanhaa TAWI-ajoitusjärjestelmää. OPC/A laati päivittäisen tuotantosuunnitelman, käynnisti eräajot, valvoi niiden etenemistä ja kirjasi virheellisesti päättyneet ajot automaattisesti ongelmarekisteriin.
Tietoaineistojen vastaanottoa varten kehitettiin syötepankkia. Sen tehtävänä oli tunnistaa saapuva aineisto, välittää tieto ajoitusjärjestelmälle ja käynnistää oikea sovellusajo silloin, kun kaikki tarvittavat tiedostot olivat saapuneet. Asiakkaiden tiedostonsiirtoa helpottamaan oli kehitetty Elsi-käyttöliittymä. Tavoitteena oli, että mahdollisimman suuri osa aineistoista saapuisi keskuskoneille tietoliikenneyhteyksien kautta eikä fyysisinä tallenteina.
Myös tulostustuotantoa automatisoitiin. Rakenteilla oli automaattilinja, jossa tulosteen oli tarkoitus kulkea rullasyötöstä vastaanottajatiedoilla varustetuksi paketiksi mahdollisimman vähäisellä käsityöllä. Valmiit lomakepohjat pyrittiin muodostamaan ohjelmallisesti AFP-ohjelmistojen avulla, mikä vähensi erikoislomakkeiden tarvetta.
Kasettirobotit ja tallennusympäristön uudistuminen
Suurten tietomäärien käsittely edellytti myös tallennusjärjestelmien automatisointia. Otaniemeen hankittiin ACS4400-kasettirobottijärjestelmä, jonka alkuperäinen kapasiteetti oli noin 5 000 kasettia ja laajennusmahdollisuus noin 12 000 kasettiin. Järjestelmä tunnisti kasetit viivakoodeista ja ylläpiti itse tietoa kasettien sijainnista.
StorageTek 4400 ACS (Automated Cartridge System) oli automatisoitu nauhakasettikirjasto, jossa robotti haki tarvittavan magneettinauhakasetin varastosta ja toimitti sen nauha-asemalle. Järjestelmä edusti niin sanottua nearline-tallennusta: suuret tietomäärät voitiin säilyttää nauhalla kustannustehokkaasti, mutta niiden hakeminen ei enää edellyttänyt kasettien manuaalista käsittelyä.
Kasettirobotin käyttöönotto kuvasti siirtymistä käsin hoidetuista nauha- ja kasettiarkistoista automaattiseen massamuistin hallintaan. Tallenteiden hakeminen, siirtäminen ja palauttaminen voitiin liittää osaksi automatisoitua tuotantoprosessia.
UNIX, avoimet järjestelmät ja hajautuva tietojenkäsittely
Keskuskoneiden rinnalle muodostui nopeasti UNIX-pohjainen palvelinympäristö. Vuosikertomuksessa UNIX-laitteiden käyttöpalvelu mainittiin yhtenä VTKK:n uusista palveluista. Samalla asiakaskoneiden ja -verkkojen hoitaminen tuli osaksi käyttöpalvelun tehtäväkenttää.
Tieteellisessä laskennassa avoimuus määriteltiin yhteiseksi UNIX-käyttöjärjestelmäympäristöksi ja TCP/IP-tietoliikennekäytännöksi. Tällainen rakenne mahdollisti uusien palvelinten, työasemien ja ohjelmistojen liittämisen kokonaisuuteen ilman sitoutumista yhteen suljettuun laitearkkitehtuuriin.
Hajautus ei tarkoittanut keskitetyn palvelutuotannon loppumista. VTKK:n näkemyksen mukaan avoimeen järjestelmäratkaisuun perustuva keskittäminen saattoi edelleen olla taloudellisin ja toimivin vaihtoehto. Käyttöpalvelussa kehitettiin siksi keskitettyjä hallintamenetelmiä, joilla voitiin valvoa IBM-keskuskoneita, UNIX-palvelimia ja lähiverkkoja mahdollisimman yhtenäisesti.
Tieteellinen laskenta ja supertietokoneympäristö
VTKK:n tieteellisen laskennan yksikkö muodosti poikkeuksellisen vaativan osan vuoden 1991 laitekannasta. Kansalliseen supertietokonekeskukseen liittyivät VTKK:n lisäksi opetusministeriö, Ilmatieteen laitos ja VTT. Vuosikertomuksen mukaan avoimeen ympäristöön liitetyn supertietokonejärjestelmän käyttöaste oli alusta lähtien lähes sata prosenttia.
Ympäristöä täydennettiin Convex C3840 -minisupertietokoneella. Visualisointi- ja animaatiopalveluja vahvistettiin Silicon Graphicsin Iris 4D/380 VGX -supergrafiikkatyöasemalla. Kokonaisuus palveli tutkimusta, teknistä laskentaa, tuotekehitystä sekä aineistojen graafista havainnollistamista.
Tieteellisen laskennan palveluympäristö yhdisti tehokkaat tietokoneet, laajan ohjelmistovalikoiman ja kattavat tietoliikenneyhteydet. Vuosikertomuksessa sitä kuvattiin avoimeksi järjestelmäksi, johon voitiin lisätä uusia laitteita ja ohjelmistoja tarpeiden mukaan.
Mikrotietokoneet vakiintuivat yleisiksi työvälineiksi
Mikrotietokoneet olivat vuonna 1991 jo jokapäiväisiä työasemia. VTKK:n vakiolaitteisiin kuuluivat erityisesti Nokia Datan MikroMikko-mallit.
MikroMikko 4 -valikoimaan kuului neljä pöytämallia, kaksi palvelinmallia ja yksi verkkotyöasema. Valikoimassa olivat pöytämallit m226, m330, m346 ja m458, palvelinmallit m348 ja m458 sekä m336SX-verkkotyöasema. Työasemien valinnassa korostettiin suorituskyvyn lisäksi ergonomiaa, hiljaista käyntiääntä, säteilysuojausta ja työaseman asianmukaista sijoittamista.
Asiakkaille toimitettiin myös muita Nokia Data -ympäristöjä. Seurakunnille, kunnille ja terveydenhuollon organisaatioille myytiin esimerkiksi Mikko 300- ja Mikko 500 -laitteistoja, VAX-järjestelmiä, mikroja sekä erilaisia oheislaitteita.
Mikrojen hankinta, rekisteröinti ja tukeminen keskitettiin aiempaa järjestelmällisemmin. Tilauksia hoidettiin sähköisesti ELVI-järjestelmän kautta, ja suurimpiin toimipisteisiin sijoitettiin kokopäiväisiä mikro- ja verkkotukihenkilöitä.
Mikroverkkojen palvelutason nosto
Otaniemen ja Espoontorin mikroverkot uudistettiin vuonna 1991 perusteellisesti. Otaniemessä 14 ja Espoontorilla kahdeksan vanhaa palvelinta korvattiin tehokkailla IBM PS/2 95-AKF -mikroilla. Aiemmasta IBM PC LAN -verkkokäyttöjärjestelmästä siirryttiin Microsoft LAN Manageriin, jota käytettiin myös Jyväskylässä.
LAN Managerin avulla voitiin keskittää palvelinten, käyttäjätunnusten ja käyttöoikeuksien hallintaa. Perinteisten tiedosto- ja tulostuspalvelujen lisäksi keskeisiä ohjelmistoja voitiin sijoittaa palvelimille yhteiskäyttöön. Tämä vähensi työasemakohtaisten asennusten ja päivitysten määrää sekä mahdollisti keskitetyt varmuuskopiointi- ja ohjelmistopäivityspalvelut.
Mikroverkkojen kehitystä ohjasi mikroverkkotyöryhmä MVR. Otaniemessä, Espoontorilla ja Jyväskylän Ylistönmäellä toimivat omat mikro- ja verkkotukihenkilöt. Tukipalvelut kattoivat verkko- ja laiteongelmat, ohjelmistoasennukset, hankinnat, varmuuskopioinnin ja virustestauksen.
Windows ja graafiset työympäristöt
Microsoft Windows 3 alkoi näkyä VTKK:n työasema- ja sovellusympäristössä. Sen varaan rakennettiin graafisia sovelluksia, joissa hyödynnettiin hiirtä, ikkunoita ja kuvakkeisiin perustuvaa käyttöliittymää.
Esimerkiksi ToolBook-kehittimellä toteutettu Energiapeli toimi Windows 3 -ympäristössä. Ohjelma edellytti 386-tasoista työasemaa, kahden megatavun keskusmuistia ja noin 1,5 megatavua levytilaa.
VTKK:ssa seurattiin myös HP NewWave Office -ympäristöä. Se perustui Windows 3:een ja liitti graafiseen työpöytään asiakirjoja, kansioita ja taustalla toimivia agentteja. Täydellinen toimistojärjestelmä edellytti työasemien lisäksi lähiverkkoa, verkkokäyttöjärjestelmää, palvelinta, sähköpostia ja sähköistä arkistoa.
VAX- ja muut monitoimittajaympäristöt
VTKK:n asiakasratkaisuissa käytettiin IBM- ja Nokia Data -laitteiden rinnalla Digital Equipment Corporationin VAX-tietokoneita. VAX/VMS-ympäristöä hyödynnettiin muun muassa diaarijärjestelmissä, tekstinkäsittelyssä, terveydenhuollon ratkaisuissa ja muissa hajautetuissa järjestelmissä.
Oracle-pohjaisia diaariohjelmistoja sovitettiin VAX/VMS-, UNIX- ja mikroverkkoympäristöihin. TEKO 4.0 -tekstinkäsittelyohjelmistosta kehitettiin eri käyttöympäristöihin soveltuvia versioita. VTKK:n laitekanta ja ohjelmistot muodostivat siten aidosti monitoimittajaympäristön, jossa IBM-, DEC-, Nokia Data-, HP- ja UNIX-ratkaisut elivät rinnakkain.
Tietoliikenne ja sähköinen viestintä
VTKK ylläpiti yhtä Suomen suurimmista tietoliikenneverkoista. Verkonvalvontaa kuvattiin palvelun hermokeskukseksi, jota kehitettiin yhteistyössä laitetoimittajien ja muiden palvelukeskusten kanssa.
Vuoden keskeisiin hankkeisiin kuului valtioneuvoston tietoliikenneverkko Vaspo. Sen sähköpostitoimintojen konversiopalvelut asennettiin ja vastaanottotestit suoritettiin maaliskuussa 1991. Ratkaisu mahdollisti WordPerfect 5.0-, TEKO 4.0- ja ASCII-asiakirjojen muuntamisen eri järjestelmien välillä.
VTKK:ssa käytettiin myös ELVI-sähköpostia ja MemoNet-palvelua. ELVI toimi viestinnän lisäksi sähköisten lomakkeiden, tilausten, sisäisten postilaatikoiden ja tukipalvelujen kanavana. VTKK seurasi aktiivisesti myös organisaatioiden välisen tiedonsiirron eli OVT:n kehitystä. Digitalin DEC/EDI- ja IBM:n DataInterchange/MVS-tuotteita koekäytettiin, ja mahdollisia pilottiprojekteja etsittiin eri yksiköistä.
Tietoturva ja varmistaminen
Mikrojen, lähiverkkojen ja siirrettävien levykkeiden määrän kasvu toi mukanaan uusia tietoturvariskejä. Vuonna 1991 VTKK hankki keskitetysti kahden vuoden ja 900 kopion lisenssin McAfee Associatesin virustorjuntaohjelmistoihin.
Ohjelmistokokonaisuuteen kuuluivat:
- VIRUSCAN, jolla tutkittiin keskusmuistia, kiintolevyjä ja levykkeitä
- NETSCAN, joka oli tarkoitettu DOS-yhteensopivien verkkopalvelinten tarkastamiseen
- VSHIELD, joka valvoi muistiin ladattavia ohjelmia ja esti tunnettujen virusten käynnistymisen
- CLEAN-UP, jolla pyrittiin poistamaan viruskoodi tartunnan saaneista ohjelmista.
Tiedotteissa annettiin yksityiskohtaisia ohjeita varmuuskopioinnista, levykkeiden tarkastamisesta, työasemien luovuttamisesta, tietojen turvallisesta poistamisesta ja tulosteiden käsittelystä. Varmistuskopioita suositeltiin säilytettäviksi dataturvakaapeissa, ja työpaikalle tuotavat tallenteet tuli tarkastaa erillisellä karanteenikoneella.
Tuotannon hallinta, help desk ja palvelutasot
Teknisen ympäristön monimutkaistuessa pelkkä laitteiden ylläpito ei enää riittänyt. VTKK:ssa kehitettiin järjestelmällistä muutosten, ongelmien, kapasiteetin ja palvelutason hallintaa.
Tuotantoympäristöön tehtävät muutokset oli tarkoitus kirjata keskitettyyn rekisteriin. Merkittävien muutosten vaikutukset ja riskit arvioitiin etukäteen, ja tuotantoon siirrettäville sovelluksille suunniteltiin käyttöönottotarkastuksia. Ongelmista muodostettiin keskitetty rekisteri, jonka avulla voitiin seurata vikojen toistuvuutta ja raportoida palvelun laatua.
Asiakaspalvelua kehitettiin yhden luukun periaatteella. Help desk -toiminnan tavoitteena oli ratkaista mahdollisimman suuri osa ongelmista jo ensimmäisen puhelun aikana ja huolehtia avoimeksi jääneen asian siirtämisestä oikealle vastuuhenkilölle.
Käyttöpalvelussa alettiin valmistella kirjallisia palvelutasosopimuksia. Niihin oli tarkoitus liittää mitattavia palvelutavoitteita ja myöhemmin myös korvausvastuita, jos sovittua tasoa ei saavutettu. Vuosikertomuksen mukaan vuonna 1991 tehty asiakaskysely osoitti käyttöpalvelun laadun pysyneen hyvänä.
Vuoden 1991 kokonaiskuva
Vuonna 1991 VTKK:n laitekanta ja tietotekninen ympäristö muodostivat laajan, monikerroksisen kokonaisuuden:
- IBM- ja MVS-keskuskoneet hoitivat suuren volyymin tuotantoa ja valtakunnallisia järjestelmiä.
- OPC/A, kasettirobotit, automaattinen operointi ja tulostusautomaatio uudistivat käyttöpalvelua.
- UNIX ja TCP/IP loivat perustaa avoimille järjestelmille.
- VAX-, Nokia Data-, IBM PS/2- ja muut palvelinympäristöt tukivat hajautettuja ratkaisuja.
- MikroMikko-työasemat, Windows 3 ja lähiverkot muuttivat henkilöstön päivittäistä työskentelyä.
- LAN Manager mahdollisti mikroverkkojen keskitetyn hallinnan.
- Vaspo, ELVI, MemoNet ja OVT veivät hallintoa kohti sähköistä viestintää ja organisaatioiden välistä tiedonsiirtoa.
- Virustorjunta, varmuuskopiointi, käyttöoikeudet ja muutosten hallinta nousivat olennaisiksi osiksi tietotekniikan johtamista.
Vuosi 1991 oli siten VTKK:ssa sekä keskuskoneaikakauden huipentuma että uuden verkkopohjaisen tietotekniikan läpimurron vuosi. Keskitetty laskentakapasiteetti säilyi toiminnan perustana, mutta sen ympärille rakentui nopeasti hajautettu, avoin ja verkottunut palveluympäristö. VTKK ei enää ollut vain tietokonekeskus perinteisessä merkityksessä, vaan laaja-alainen tietotekniikan palvelu-, verkko-, järjestelmä- ja osaamiskeskus.
Artikkelin lähdeaineisto
Artikkeli perustuu vuosikertomukseen 1991 sekä Compost_1991 ja Viitakko1991
Muotoiluperiaate: Teksti on rakennettu aiempien vuosimallien tapaan kronologisen laiteluettelon sijasta ympäristökokonaisuuksittain. Painotus on laitekannan lisäksi siinä, miten automaatio, verkottuminen, avoimet järjestelmät ja hallintamenetelmät muuttivat VTKK:n toimintaa vuonna 1991.