Valtion tietokonekeskus 1964–1972

Julkishallinnon tietojärjestelmien rakentaja, kouluttaja ja Suomen suurin ATK-osaamiskeskus

Valtion tietokonekeskuksen toiminta vuosina 1964–1972 oli suomalaisen tietoyhteiskunnan perustamisaikaa. Kyse ei ollut ainoastaan uuden valtion laitoksen käynnistämisestä, vaan kokonaisen ammattialan, toimintamallien ja tietojärjestelmäkulttuurin rakentamisesta lähes tyhjästä. Kun VTKK aloitti toimintansa toukokuussa 1964, Suomessa oli vasta muutamia tietokoneita, vähän koulutettuja ohjelmoijia ja hyvin vähän kokemuksia suurten tietojärjestelmien toteuttamisesta. Osuvasti onkin todettu, kuinka ”koulutus ja työnteko kulkivat rinnan” ja kuinka monet tehtävät jouduttiin opettelemaan samalla, kun järjestelmiä rakennettiin.

VTKK:n tehtävä oli paljon enemmän kuin tietokoneiden käyttö

Monissa maissa tietokonekeskukset olivat 1960-luvulla ensisijaisesti koneajo-organisaatioita. VTKK:n rooli muodostui huomattavasti laajemmaksi. Keskus vastasi järjestelmäsuunnittelusta, ohjelmistokehityksestä, käyttöpalveluista, koulutuksesta, tutkimuksesta, menetelmäkehityksestä ja tietokonehankintojen koordinoinnista. Organisaatio muodostui suunnitteluosastosta, koneosastosta, matemaattisesta osastosta sekä hallinto-osastosta.

Käytännössä VTKK:n asiantuntijat eivät ainoastaan ohjelmoineet sovelluksia, vaan kartoittivat asiakkaiden toimintaprosessit, määrittelivät tietovirrat, suunnittelivat lomakkeet, kouluttivat käyttäjät ja osallistuivat jopa uusien viranomaisten perustamiseen. Esimerkiksi Autorekisterikeskuksen, Väestörekisterikeskuksen sekä valtiontalouden suunnittelujärjestelmien rakentamisessa VTKK oli mukana organisaatio- ja toimintamallitasolle asti.

Suomen suurin julkishallinnon järjestelmätalo

1960-luvun lopulla VTKK oli käytännössä Suomen suurin julkisen sektorin tietojärjestelmien kehittämisorganisaatio. Sen asiakkaita olivat ministeriöt, keskusvirastot, verohallinto, rekisteriviranomaiset, yliopistot, korkeakoulut sekä myöhemmin myös osa kunnista ja valtionhallinnon ulkopuolisista toimijoista. Noin viidennes VTKK:n tuloista tuli valtionhallinnon ulkopuolisista palveluista.

Keskeisiä kehityskohteita olivat:

• autorekisterijärjestelmät
• väestötietojen käsittely
• valtion taloushallinto
• palkanlaskenta
• verohallinto
• tilastolliset järjestelmät
• operaatiotutkimuksen sovellukset
• korkeakoulujen laskentapalvelut.

Monet näistä järjestelmistä muodostivat perustan myöhemmille valtakunnallisille rekistereille ja sähköisille hallintopalveluille.

Henkilöstö kasvoi nopeammin kuin koulutusjärjestelmä

VTKK:n suurin ongelma ei ollut laitteiden vaan osaajien puute. Suomessa ei vielä ollut varsinaista tietotekniikan koulutusjärjestelmää. Ohjelmoijat, systeeminsuunnittelijat ja operaattorit koulutettiin pääosin työpaikoilla. VTKK joutui rakentamaan oman koulutusjärjestelmänsä samalla, kun se kehitti asiakkaiden järjestelmiä.

Organisaation kasvu oli niin nopeaa, että henkilöstön vaihtuvuus muodostui jatkuvaksi ongelmaksi. Yksityinen sektori rekrytoi aktiivisesti VTKK:ssa koulutettuja asiantuntijoita. Teoksen mukaan tilanne johti lopulta siihen, että koko alan koulutus nähtiin yhteiskunnallisena kysymyksenä ja yhtenä taustatekijänä ATK-instituutin perustamiselle.

VTKK:n vaikutusta voi verrata eräänlaiseen tietotekniikan ”kadettikouluun”: monet myöhemmät tietohallintojohtajat, professorit, järjestelmäarkkitehdit ja yritysjohtajat saivat ensimmäiset merkittävät kokemuksensa juuri VTKK:ssa.

VTKK oli Suomen tärkein ATK-kouluttaja

Ennen ATK-instituutin nousua VTKK oli yksi Suomen merkittävimmistä tietotekniikan kouluttajista yhdessä IBM Suomen, Helsingin kaupungin tietojenkäsittelykeskuksen, Kansaneläkelaitoksen, Tilastokeskuksen ja suurimpien pankkien kanssa.

VTKK:n koulutustoiminta ulottui useille tasoille:

• ohjelmointikoulutus
• systeeminsuunnittelukoulutus
• operaattorikoulutus
• virastojen käyttäjäkoulutus
• johtamiskoulutus
• tietojärjestelmien käyttöönottoon liittyvä koulutus.

Erityisen merkittävä oli systeemisuunnittelukoulutus. VTKK:n apulaisjohtajan Eero Kostamon johdolla kehitetyt menetelmät muodostivat suomalaisen systeemityön perustan useiksi vuosikymmeniksi. VTKK:ssa syntynyt vaihejakomalli sisälsi tutkimus-, määrittely-, suunnittelu-, ohjelmointi- ja toteutusvaiheet. Myöhemmin tämä lähestymistapa vaikutti lähes kaikkiin suomalaisiin tietojärjestelmähankkeisiin.

Lisäksi VTKK:n johdolla julkaistiin ensimmäisiä suomenkielisiä systeeminsuunnittelun oppikirjoja, joita käytettiin myös yliopistoissa.

Tietotekniikan kansallinen laboratorio

1960-luvun jälkipuoliskolla VTKK ei ainoastaan käyttänyt tekniikkaa vaan myös arvioi ja kehitti sitä.

Keskuksessa käytiin perusteellisia keskusteluja:

• ohjelmointikielistä
• standardoinnista
• tietokoneiden yhteiskäytöstä
• käyttöjärjestelmistä
• tiedonsiirrosta
• tietoturvasta
• kapasiteettisuunnittelusta.

VTKK käytti pitkään runsaasti assembleria kustannussyistä, mutta samalla arvioitiin COBOL-, FORTRAN-, PL/1- ja ALGOL-ratkaisuja. Lopulta kehitettiin vuonna 1971 oma FAS-ohjelmointikieli (Fortran Assembler System), jonka tavoitteena oli laiteriippumattomuus ja tietokoneiden yhteiskäytön tukeminen.

Tämä osoittaa kuinka kunnianhimoista suomalainen systeemityö oli jo varhain kansainvälisessäkin vertailussa.

Tietokonekanta maailman kehityksen kärjen tuntumassa

VTKK aloitti toimintansa IBM 1410- ja Elliott 503 -tietokoneilla. IBM 1410 palveli kaupallis-hallinnollisia sovelluksia ja Elliott 503 matemaattis-teknisiä laskentoja.

Kansainvälisessä vertailussa ratkaisu oli ajan tasalla.

Samaan aikaan:

• IBM hallitsi maailman tietokonemarkkinoita.
• Yhdysvalloissa siirryttiin transistorikoneisiin.
• IBM esitteli vuonna 1964 System/360-sarjan.
• GE, Univac, Honeywell ja Burroughs kilpailivat suurkonemarkkinoista.
• Time-sharing eli osituskäyttö oli tulossa käyttöön.
• ARPANET käynnistyi vuonna 1969.
• Intel perustettiin vuonna 1968 ja ensimmäinen mikroprosessori julkaistiin vuonna 1971.

VTKK siirtyi nopeasti IBM System/360- ja myöhemmin System/370-sukupolviin. Samalla toteutettiin ohjelmistojen yhteensopivuus vanhojen ympäristöjen kanssa.

Suomi ei ollut kehityksen eturintamassa kuten Yhdysvallat, mutta VTKK:n ansiosta se ei myöskään jäänyt merkittävästi jälkeen muista Pohjoismaista.

Yliopistojen ja korkeakoulujen yhteistyökumppani

VTKK osallistui aktiivisesti korkeakoulujen tietokonetoiminnan käynnistämiseen. Keskus koordinoi hankintoja ja tuki erityisesti Elliott-ympäristöjen käyttöönottoa. Tampereen yliopisto, Oulun yliopisto, Jyväskylän korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu kuuluivat varhaisten yhteistyökumppaneiden joukkoon.

Myöhemmin SITRAn hankkima Univac 1108 sijoitettiin VTKK:n tiloihin ja palveli korkeakouluja noin kymmenen vuoden ajan. Tämä teki VTKK:sta myös valtakunnallisen tutkimuslaskennan keskuksen.

Aluekeskukset muuttivat Suomen ATK-karttaa

Yksi merkittävimmistä uudistuksista oli aluekeskusjärjestelmän luominen verohallinnon uudistamisen yhteydessä. Verotuksen reikäkorttipohjainen käsittely ei enää riittänyt kasvaviin tietomääriin. Ratkaisuksi rakennettiin valtakunnallinen palveluverkosto.

Aluekeskukset perustettiin:

• Turkuun
• Tampereelle
• Kouvolaan
• Jyväskylään
• Ouluun.

Näistä muodostui ensimmäinen valtakunnallinen julkishallinnon tietotekniikkaverkko Suomessa. Ne toivat alan työpaikkoja, koulutusta ja asiantuntemusta pääkaupunkiseudun ulkopuolelle vuosikymmeniä ennen nykyistä digitalisaatiokeskustelua.

Vertailu suomalaisiin ATK-toimijoihin

1960-luvun lopulla Suomen merkittävimmät ATK-organisaatiot olivat:

• Valtion tietokonekeskus (VTKK)
• Helsingin kaupungin tietojenkäsittelykeskus
• IBM Suomi
• Kansaneläkelaitos
• Postisäästöpankki
• Suomen Pankki
• Posti- ja lennätinlaitos
• Tilastokeskus
• Nokia Tietokoneosasto
• Tietokonepalvelu Oy.

Näistä juuri VTKK:n erityispiirre oli laaja yhteiskunnallinen vastuu. Se ei ollut yhden organisaation palveluyksikkö vaan koko valtionhallinnon yhteinen kehittäjä, koordinaattori ja kouluttaja.

Vuoteen 1972 mennessä

Vuonna 1972 VTKK oli muuttunut pienestä valtiovarainministeriön ATK-ryhmästä kansalliseksi tietojenkäsittelyorganisaatioksi. Sen vastuulla olivat suuret rekisterijärjestelmät, kasvava aluekeskusverkko, korkeakoulujen laskentapalvelut, tuhansien käyttäjien koulutus sekä merkittävä osa suomalaisesta systeeminsuunnitteluosaamisesta. Samalla se oli kasvattanut kokonaisen sukupolven ohjelmoijia, järjestelmäsuunnittelijoita ja tietohallintojohtajia.

Historiallisesti tarkasteltuna VTKK ei ollut pelkästään valtion tietokonekeskus. Se oli Suomen julkisen sektorin ensimmäinen valtakunnallinen digitaalinen kehitysyhtiö, jonka työn tulokset näkyvät edelleen väestötietojärjestelmässä, verotuksessa, rekisterihallinnossa, korkeakoulujen tietotekniikassa sekä koko suomalaisen tietohallinnon toimintamalleissa.