FUNET – Suomen tie internetiin
Korkeakoulujen tietoverkosta kansainväliseen internetiin
Suomen internetin synty ei ollut yhden päätöksen tai yhden teknisen läpimurron tulos. Sen taustalla oli pitkä kehitystyö, jossa korkeakoulut, tutkimusorganisaatiot, tietotekniikan asiantuntijat ja tietoliikennealan toimijat rakensivat vähitellen yhteyksiä tietokoneiden, korkeakoulujen ja lopulta eri maiden välille.
Paavo Ahonen kuvaa tätä kehitystä FUNETin historian kautta. Tarina alkaa ajasta, jolloin tietokoneet olivat suuria keskitettyjä järjestelmiä ja tietoliikenneyhteydet hitaita ja kalliita. Kehityksen lopputuloksena Suomi liittyi osaksi maailmanlaajuista internetiä.
Ensin tietokoneet piti saada keskustelemaan keskenään
Tietojenkäsittelyn alkuvaiheessa korkeakoulujen tietokoneet olivat pääosin erillisiä järjestelmiä. Kun laskentakapasiteetin ja tietoaineistojen yhteiskäyttö tuli tärkeämmäksi, kasvoi myös tarve yhdistää eri paikoissa sijaitsevia tietokoneita.
Verkottuminen ei ollut pelkästään tekninen kysymys. Yhteistyö edellytti yhteisiä ratkaisuja ja sopimista siitä, millä tavoin erilaiset tietokoneet ja järjestelmät voivat välittää tietoa toisilleen. FUNET syntyi tähän nopeasti muuttuvaan ympäristöön korkeakoulujen ja tutkimuksen tietoliikenneverkkona.
FUNETista muodostui kansallinen korkeakouluverkko
FUNET rakensi yhteistä tietoliikenneympäristöä suomalaisille korkeakouluille ja tutkimusyhteisölle. Ratkaisevaa oli ajatus siitä, ettei jokaisen organisaation tarvinnut rakentaa kansallisia ja kansainvälisiä yhteyksiään yksin.
Yhteinen verkko mahdollisti korkeakoulujen tietokoneiden ja palveluiden yhdistämisen sekä loi perustaa kansainvälisille yhteyksille. Kehityksen myötä verkosta tuli yhä tärkeämpi osa korkeakoulujen tietoteknistä infrastruktuuria.
Verkkojen maailmassa kilpaili useita tekniikoita
Nykyisestä näkökulmasta internetin TCP/IP-teknologia saattaa vaikuttaa itsestään selvältä valinnalta. Internetin varhaisessa historiassa lopputulos ei kuitenkaan ollut ennalta määrätty.
Tietoverkkoja rakennettiin erilaisilla tekniikoilla ja arkkitehtuureilla. Myös kansainvälinen standardointi vaikutti ratkaisuihin. Korkeakouluverkon rakentajien oli tehtävä valintoja tilanteessa, jossa teknologia kehittyi nopeasti eikä ollut varmaa, mitkä ratkaisut jäisivät pysyviksi.
Tämä tekee FUNETin historiasta muutakin kuin yhden tietoverkon historian. Se kertoo samalla siitä, kuinka suomalaiset asiantuntijat seurasivat kansainvälistä kehitystä, kokeilivat vaihtoehtoja ja rakensivat yhteyksiä ulkomaisiin tutkimusverkkoihin.
Pohjoismainen yhteistyö avasi yhteydet maailmalle
Suomen kansainvälistyminen tietoverkoissa liittyi läheisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön. Kansallisten korkeakouluverkkojen lisäksi tarvittiin ratkaisuja, joilla Pohjoismaiden tutkimus- ja korkeakouluverkot voitiin yhdistää toisiinsa ja edelleen kansainvälisiin verkkoihin.
Tällä oli Suomelle suuri merkitys. Maantieteellisesti syrjäinen maa saattoi tietoverkkojen avulla liittyä nopeasti kansainvälisen tutkimuksen tiedonvälitykseen.
Samalla tietoverkko alkoi muuttaa käsitystä etäisyydestä. Tiedonvälityksessä olennaiseksi tuli fyysisen sijainnin sijasta mahdollisuus liittyä verkkoon ja käyttää sen kautta tarjolla olevia palveluja.
TCP/IP avasi tien internetiin
Internetin kannalta ratkaiseva kehitysvaihe oli TCP/IP-protokollaperheen nousu.
Kun tutkimusverkkojen kansainvälinen kehitys suuntautui kohti TCP/IP:tä, korkeakouluverkko ei ollut enää ainoastaan kansallinen tietoliikennejärjestely. Siitä tuli osa laajempaa verkkojen verkkoa.
Tässä muutoksessa oli kyse paljon suuremmasta asiasta kuin yhden tietoliikennetekniikan vaihtamisesta toiseen. Avoimeen internetympäristöön liittyminen mahdollisti suomalaisen korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön kytkeytymisen kansainväliseen tietoverkkomaailmaan.
Internet syntyi yhteistyön tuloksena
Paavo Ahosen kuvaamasta historiasta nousee esiin myös toinen tärkeä näkökulma: internet ei tullut Suomeen valmiina kaupallisena tuotteena.
Sen varhaista infrastruktuuria rakennettiin tutkimuksen ja korkeakoulujen tarpeisiin. Työ perustui teknisen kehittämisen lisäksi korkeakoulujen väliseen sekä kansainväliseen yhteistyöhön.
Verkon kehittämisessä tarvittiin tietoliikenneosaamista, tietokonejärjestelmien tuntemusta, standardointia ja kykyä sovittaa yhteen erilaisia teknisiä ympäristöjä. FUNET toimi tässä kehityksessä suomalaisena yhteisenä rakenteena.
Tutkimusverkosta kohti tietoyhteiskuntaa
FUNETin historian merkitys ulottuu korkeakoulumaailmaa laajemmalle.
Internetin myöhempi leviäminen yrityksiin, julkishallintoon ja koteihin muutti tietoverkon koko yhteiskunnan infrastruktuuriksi. Korkeakoulujen ja tutkimuksen piirissä tehty varhainen työ muodosti yhden tärkeän polun tähän kehitykseen.
Siksi FUNETia voidaan tarkastella osana Suomen digitalisaation pitkää jatkumoa: ensin yhdistettiin tietokoneita, sitten organisaatioita ja tutkimusverkkoja, ja lopulta Suomi kytkeytyi maailmanlaajuiseen internetiin.
FUNETin historiallinen merkitys
Paavo Ahosen kuvaama kehitys osoittaa, ettei Suomen tie internetiin alkanut WWW-selaimista, kaupallisista internetliittymistä tai verkkosivuista. Niitä edelsi vuosien työ tietokoneverkkojen, tietoliikenneyhteyksien, protokollien ja kansainvälisen yhteistyön parissa.
FUNETilla oli tässä kehityksessä keskeinen asema korkeakoulujen ja tutkimuksen verkkona. Sen historia yhdistää Suomen tietotekniikan varhaisvaiheet tietoverkkojen syntyyn ja edelleen internetin aikakauteen.
Kolme pääkohtaa
1. FUNET kokosi korkeakoulujen verkkoyhteyksiä yhteen.
Yhteisen korkeakouluverkon kautta erillisten tietokonejärjestelmien maailmasta edettiin kohti verkottunutta tutkimusympäristöä.
2. Kehitys oli kansainvälistä.
Suomen verkkokehitys liittyi pohjoismaiseen ja laajempaan kansainväliseen tutkimusverkkoyhteistyöhön.
3. FUNET oli yksi Suomen internetkehityksen perustavista rakenteista.
Tutkimuksen ja korkeakoulujen tietoverkkotyö loi osaamista ja teknistä infrastruktuuria, jonka kautta Suomi liittyi kansainväliseen internetkehitykseen.
VTKK-näkökulma
FUNETin historia täydentää hyvin VTKK:n historiaa. Kyse ei ole samasta organisaatiokehityksestä, vaan kahdesta rinnakkaisesta Suomen tietoyhteiskunnan rakentamisen kehityslinjasta.
VTKK:n maailmassa rakennettiin valtionhallinnon tietojenkäsittelyä, järjestelmiä ja palveluinfrastruktuuria. FUNETin ympärillä puolestaan rakennettiin korkeakoulujen ja tutkimuksen tietoverkkoja sekä kansainvälisiä yhteyksiä.
Kun tietojenkäsittely ja tietoliikenne myöhemmin sulautuivat yhä tiiviimmin yhteen, nämä aiemmin erillisinä kehittyneet maailmat siirtyivät käyttämään samaa internetiin perustuvaa teknologista ympäristöä.
Siksi FUNETin historia kuuluu myös laajempaan kertomukseen siitä, miten Suomi siirtyi keskuskoneiden ja erillisten tietojärjestelmien aikakaudesta verkottuneeseen digitaaliseen yhteiskuntaan.
Lähde: Funet Suomen tie internetiin, Paavo Ahonen, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy, 2008