Arvio VTKK:n asiakasorganisaatioiden määrästä 1964–1995
VTKK:lla oli toimintansa loppuvaiheessa noin 500 samanaikaisesti aktiivista asiakasorganisaatiota. Realistinen vaihteluväli on 350–700 organisaatiota. Kumulatiivisesti – kuinka moni eri organisaatio oli joskus asiakkaana vuosina 1964–1995 – piste-estimaattini on noin 900, vaihteluvälillä 600–1 300.
Nämä eivät ole VTKK:n raportoimia lukuja. Täsmällistä konserni- tai organisaatiotasoista asiakasmäärää ei löytynyt historiakirjasta, avatuista vuosikertomus- ja henkilöstölehdistä, vuoden 1992 yhtiöittämisesityksestä eikä julkisten arkistojen kuvailutiedoista. Lähteet antavat kuitenkin riittävästi kiintopisteitä siihen, että asiakaskunta oli selvästi satojen, ei vain kymmenien, organisaatioiden laajuinen: historiakirjan mukaan pelkästään konsultit osallistuivat noin puoleen tuhanteen kehityshankkeeseen sadoissa valtionhallinnon, muun julkishallinnon ja yksityissektorin organisaatioissa. Vuoden 1992 virallisessa hallituksen esityksessä asiakkaat jakaantuivat vuonna 1991 liikevaihdon perusteella valtionhallintoon 73 %, muuhun julkiseen sektoriin 16 % ja yksityiseen sektoriin 11 %. [finlex.fi]
Aikajakauma
| Ajankohta | Piste-estimaatti aktiivisista asiakasorganisaatioista | Uskottava vaihteluväli | Luottamus |
|---|---|---|---|
| Alkuvaihe 1964–1966 | 15 | 10–25 | kohtalainen |
| Kypsä vaihe 1987–1989 | 350 | 250–500 | kohtalainen |
| Loppuvaihe 1994–1995 | 500 | 350–700 | kohtalainen–heikko |
| Kumulatiivisesti 1964–1995 | 900 | 600–1 300 | heikko |
1. Alkuvaihe 1964–1966: noin 15 organisaatiota
VTKK:n alkuperäinen lakisääteinen tehtävä oli palvella valtion virastoja ja laitoksia niiden toimeksiannosta. Toiminnan käynnistyessä keskeisiä hankkeita olivat moottoriajoneuvorekisteri, väestörekisteri, virkamiesrekisteri, kuukausipalkat, valtion laskentatoimi, tullin järjestelmät sekä patentti- ja tavaraleimarekisterit.
Nämä muodostavat vähintään noin 7–10 selvästi tunnistettavaa päätoimeksiantajaa tai järjestelmäaluetta. Kun mukaan otetaan alkuvuosien tilasto-, eläke-, laskenta- ja matemaattiset toimeksiannot, arvio 10–25 aktiivisesta organisaatiosta on perusteltu. Piste-estimaatti 15 laskee ministeriön tai keskusviraston yhdeksi asiakkaaksi eikä esimerkiksi rekisteriä käyttäviä paikallisia viranomaisia erillisiksi VTKK-asiakkaiksi.
2. Kypsä vaihe 1987–1989: noin 350 organisaatiota
1970-luvun lopulla asiakaskunta oli jo selvästi monisektorinen. Vuonna 1977 valtionhallinnon osuus liikevaihdosta oli 84,3 %, mutta valtionhallinnon ulkopuolelta tuli 15,7 %; tästä kunnat ja kuntainliitot muodostivat 5,3 miljoonaa markkaa. Terveydenhuollossa VTKK:n järjestelmiä käytti jo vuonna 1978 16 maan 21 keskussairaalasta, lisäksi lukuisia pienempiä sairaaloita ja useita terveyskeskuksia.
Vuoden 1987 aineisto kuvaa VTKK:n markkinasegmenteiksi valtionhallinnon lisäksi muun julkisen hallinnon ja yksityisen sektorin sekä nostaa erikseen terveydenhuollon, kunnat ja seurakunnat. Samalla organisaatiossa oli jo lähes 900 työntekijää. Tämä, yhdessä konsultoinnin satojen organisaatioiden referenssipohjan kanssa, tekee noin 250–500 aktiivisen asiakasorganisaation haarukasta uskottavan; paras piste on noin 350.
3. Loppuvaihe 1994–1995: noin 500 organisaatiota
Vuoden 1991 Toimistojarjestelmaopas kuvaa jo järjestelmällistä valtakunnallista myyntiä: asiakkaalla oli nimetty myyntineuvottelija, asiakaskunnat oli jaettu myyntiryhmille ja palvelua annettiin Espoosta sekä neljästä aluepisteestä. Useita VTKK:n yksiköitä käyttäneille asiakkaille tehtiin vuosisopimuksia, joihin voitiin yhdistää käyttöpalvelut, järjestelmätyö, konsultointi, koulutus, tieteellinen laskenta ja tietopalvelut.
Saman oppaan mukaan kuntajärjestelmien pääasiakasryhmät olivat terveydenhuolto, kunnat ja seurakunnat, ja tieteellisen laskennan palvelut ulottuivat korkeakouluihin, Ilmatieteen laitokseen, VTT:hen, muihin valtion tutkimuslaitoksiin sekä teollisuuden tutkijoihin. Vuoden 1991 virallinen liikevaihtojakauma – valtio 73 %, muu julkinen sektori 16 % ja yksityinen sektori 11 % – vahvistaa, että asiakkuudet eivät enää rajoittuneet valtion keskusvirastoihin. [finlex.fi]
Näiden perusteella loppuvaiheen laskennallinen jakauma on seuraava:
| Asiakasryhmä | Piste-estimaatti 1994–1995 | Perusteltu vaihteluväli |
|---|---|---|
| Valtion virastot, laitokset ja muut valtion yksiköt | 150 | 110–200 |
| Kunnat, kuntayhtymät, sairaalat, terveyskeskukset ja seurakunnat | 260 | 170–360 |
| Korkeakoulut ja tutkimusorganisaatiot | 30 | 20–45 |
| Yksityiset yritykset ja muut asiakkaat | 60 | 30–100 |
| Yhteensä | 500 | 350–700 |
Ryhmien vaihteluvälejä ei pidä summata mekaanisesti, koska esimerkiksi yliopistosairaala voidaan luokitella sekä terveydenhuoltoon että tutkimussektoriin. Piste-estimaatissa kukin juridinen tai selvästi itsenäisesti sopimuksia tehnyt hallinnollinen organisaatio on laskettu vain kerran.
Mitä historiakirja ja muut enterprise-lähteet oikeastaan kertovat?
Historiakirjan ”VTKK – omin sanoin” sisällysluettelossa on erillinen noin sadan sivun kokonaisuus ”Asiakaskunta ja keskeiset tietojärjestelmät”, mutta osio rakentuu asiakkaiden, järjestelmien ja projektien kuvauksista eikä vuosittaisesta asiakasmäärätaulukosta. Kirjan vahvin lukumäärällinen asiakasindikaattori on konsultointiosuuden maininta noin 500 hankkeesta sadoissa organisaatioissa.
Myös vuoden 1993 Puhelinluettelo sisältää asiakkaiden pikavalintanumeroita – muun muassa Autorekisterikeskuksen, Metsähallituksen, Tilastokeskuksen, Tullihallituksen, Valtiokonttorin, Väestörekisterikeskuksen, Oikeusministeriön ja Tampereen keskussairaalan – mutta kyse on valikoidusta operatiivisesta yhteystietolistasta, ei asiakasrekisteristä. Sitä ei siksi voi käyttää asiakasmääränä tai edes otoksena asiakasosuuksista.
Historiakirja osoittaa myös asiakkuuksien valtakunnallisuuden: aluekeskukset kehittivät järjestelmiä valtionhallinnolle, kunnallishallinnon eri sektoreille ja yksityisille asiakkaille. Jyväskylän vastuulla olivat esimerkiksi useiden läänien alueella toimivat valtion virastot, korkeakoulut, vesipiirit ja lääninhallitukset; 1990-luvulle tultaessa yksiköstä tuli kunnallishallinnon järjestelmien keskuspaikka.
Aktiiviset asiakkaat, satunnaiset toimeksiantajat ja käyttäjäorganisaatiot
Estimaatissa olen soveltanut seuraavaa konservatiivista laskentasääntöä:
- Aktiivinen asiakasorganisaatio on organisaatio, jolla oli kyseisenä vuonna laskutettava projekti, ylläpito-, käyttö-, lisenssi-, laite-, koulutus- tai tietopalvelusuhde.
- Sama organisaatio lasketaan vain kerran, vaikka sillä olisi ollut useita järjestelmiä tai sopimuksia.
- Ministeriön osastoja, poliisilaitoksia, varuskuntia, sairaalan osastoja tai kunnan toimialoja ei lasketa erikseen, elleivät ne lähteiden perusteella toimineet itsenäisinä sopimus- tai laskutusasiakkaina.
- Kansallisen järjestelmän käyttäjät eivät automaattisesti ole VTKK:n asiakkaita. Esimerkiksi poliisin pääsy autorekisteriin ei tee jokaisesta poliisilaitoksesta erillistä VTKK-asiakasta.
- Satunnainen toimeksiantaja sisältyy vain kumulatiiviseen 1964–1995-lukuun, ei välttämättä vuoden aktiiviseen asiakasmäärään.
- Kumulatiivisessa luvussa organisaatioiden nimenmuutokset, yhdistämiset ja jakautumiset pyritään käsittelemään yhtenä organisatorisena jatkumona.
Miksi vaihteluväli on näin leveä?
Suurin epävarmuus ei johdu niinkään siitä, oliko asiakkaita satoja, vaan siitä, millä organisaatiotasolla asiakas kirjattiin. Valtion talous- ja palkkajärjestelmiä saattoi käyttää suuri määrä virastoja, vaikka sopimus tai laskutus kulki Valtiokonttorin, ministeriön tai muun keskusorganisaation kautta. Vastaavasti kunnallinen järjestelmä saattoi palvella kuntaa, kuntainliittoa, sairaalaa ja terveyskeskusta, jotka voitiin eri aikoina kirjata joko erillisiksi tai saman asiakkuuden osiksi. Vuosisopimuskäytäntö ja usean VTKK-yksikön yhteisasiakkuudet lisäävät myös kaksoislaskennan riskiä.
Kansallisarkiston julkinen luettelo vahvistaa, että Valtion tietokonekeskuksen arkisto kattaa vuodet 1964–1992 ja sisältää muun muassa johtokunnan aineistoa, kehittämistoimintaa sekä yhtiöittämisen perusehdotukset. Luettelo sisältää 819 arkistoyksikköä, mutta kuvailutiedot eivät paljasta laskutusasiakkaiden määrää; varma luku vaatisi käytännössä asiakasreskontran, sopimusrekisterin tai vuosittaisten asiakasluetteloiden läpikäynnin.
Mitä arvio kertoo VTKK:n asemasta?
Noin 350–700 samanaikaisen organisaatioasiakkaan kokonaisuus, kansallisten perusrekisterien vastuu ja noin tuhannen henkilön organisaatio tekevät perustelluksi kuvata VTKK:ta yhdeksi Suomen suurimmista ja laaja-alaisimmista julkishallinnon tietotekniikkapalvelujen kokonaisuuksista. Vuoden 1992 hallituksen esityksessä VTKK:lla oli noin 1 000 työntekijää ja noin 590 miljoonan markan liikevaihto vuonna 1991; toiminta jakautui seitsemään päätulosyksikköön ja useisiin aluepisteisiin. Historiakirjan mukaan myös VTKK ja Tietotehdas olivat vuoden 1995 yhdistymisen aikaan kumpikin runsaan tuhannen henkilön ja noin 600 miljoonan markan kokoluokassa. [finlex.fi]
Asiakasorganisaatioiden määrä ei yksin todista markkinajohtajuutta, koska suuri osa VTKK:n vaikutuksesta tuli muutamien valtakunnallisten järjestelmien poikkeuksellisen laajasta käyttäjä- ja tietomäärästä. Se kuitenkin osoittaa, ettei VTKK ollut vain muutaman suuren keskusviraston konekeskus: kypsässä vaiheessaan se oli valtion, kuntien, sairaaloiden, seurakuntien, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja valikoitujen yritysten valtakunnallinen tietotekniikkakumppani.