Otaniemen verkko on erityisen kiinnostava kohta VTKK:n historiassa, koska siinä yhdistyivät VTKK:n yhteydessä toiminut korkeakoulujen tietotekniikka, FUNET, paikallinen nopea tietoverkko ja Suomen kansainvälinen verkottuminen.
Otaniemen valokuituverkko – askel kohti internet-Suomea
Otaniemestä muodostui uuden verkkotekniikan kokeiluympäristö
1980-luvulla Otaniemi oli poikkeuksellinen ympäristö suomalaisen tietotekniikan kehityksessä. Samalla alueella toimivat korkeakoulujen laskentaa ja tietoverkkoja kehittäneet yksiköt ja tutkimusyhteisö. FUNET-verkon rakentaminen liitti tämän paikallisen kehityksen valtakunnalliseen ja kansainväliseen tietoverkkokehitykseen.
Lähdeaineistossa oleva vuoden 1988 verkkokaavio on tästä konkreettinen aikalaistodiste. Kaavion otsikko on”TKK:N KORKEAKOULUN 1 GBPS:N TIETOVERKKO”, ja sen kuvatekstissä verkko ajoitetaan vuodelle 1988.
Kaavio on historiallisesti kiinnostava juuri siksi, että se näyttää paikallisen verkon kokonaisuutena eikä vain yhtenä tietoliikenneyhteytenä. Useita tietokoneita ja työasemia yhdistettiin yhteiseksi verkkoympäristöksi.
Valokuitu toi Otaniemeen uuden kapasiteettiluokan
Valokuitu merkitsi suurta muutosta tietoliikenteessä. Aikaisemmassa tietojenkäsittelyssä käyttäjän yhteys keskustietokoneeseen oli usein kapasiteetiltaan aivan eri mittaluokkaa kuin paikallinen nopea kuituverkko.
Ahosen aineistossa vuoden 1988 Otaniemen verkkoratkaisun otsikossa esiintyvä 1 Gbps on siksi huomionarvoinen. Se kertoo verkon tavoitellun tai kuvatun kapasiteetin olleen aikakauteensa nähden erittäin suuri.
Tässä on samalla tehtävä tärkeä historiallinen erottelu:
Otaniemen gigabittiluokan paikallinen verkko ei tarkoittanut, että Suomen internet-yhteys olisi vuonna 1988 ollut gigabitin yhteys.
Kyse oli eri verkkotasoista. Otaniemen sisäinen nopea verkkoinfrastruktuuri ja Suomen kansainväliset tietoliikenneyhteydet olivat teknisesti ja kapasiteetiltaan eri asioita.
Mikä oli VTKK:n yhteys Otaniemen kehitykseen?
VTKK-yhteys on tässä historiassa tärkeä, mutta se kannattaa kuvata täsmällisesti.
VTKK:n yhteydessä toimivat korkeakoulujen palvelutoiminto sekä FUNET-projekti, ja myöhemmin toimintaan liittyi tieteellisen laskennan palveluyksikkö. Tämä kytkentä näkyy myös VTKK Perinteen omassa VTKK-historian kuvauksessa.
Näin VTKK:n historiaan muodostui kaksi hyvin erilaista tietoteknistä maailmaa.
Ensimmäinen oli perinteinen valtionhallinnon tietojenkäsittely: suuret rekisterit, keskustietokoneet, sovellusjärjestelmät ja niitä käyttävä tietoliikenne. VTKK tarjosi valtionhallinnolle muun muassa tietojärjestelmien suunnittelu-, toteutus- ja konekeskuspalveluja.
Toinen maailma liittyi korkeakoulujen laskentaan ja tietoverkkoihin. Juuri sillä puolella FUNET ja myöhempi CSC:n kehityslinja tulevat osaksi VTKK:n historiaa.
Siksi Otaniemen kuituverkon merkitys VTKK-historiassa ei ole ensisijaisesti siinä, että kyse olisi ollut VTKK:n tavallisesta valtionhallinnon tietoliikenneverkosta. Merkitys on siinä, että VTKK:n organisatorisessa ympäristössä toimineet korkeakoulupalvelut ja FUNET olivat mukana siinä suomalaisessa kehityksessä, joka johti korkeakoulujen verkottumiseen ja edelleen internet-aikakauteen.
FUNET yhdisti paikalliset verkot suurempaan kokonaisuuteen
FUNET:n keskeinen ajatus oli korkeakoulujen tietoliikenteen yhdistäminen.
Otaniemen sisäinen nopea verkko ratkaisi yhden ongelman: miten samalla alueella olevat tietokoneet ja käyttäjät saadaan tehokkaasti verkotettua.
FUNET ratkaisi toisenlaista ongelmaa: miten korkeakoulut ja tutkimuslaitokset voidaan liittää toisiinsa sekä edelleen kansainvälisiin tutkimusverkkoihin. Kehityskaari osoittaa, kuinka kansallinen korkeakouluverkko ja kansainvälinen verkottuminen kehittyivät rinnakkain.
Näistä muodostui kerroksittainen rakenne:
työasema tai tietokone → paikallinen verkko → korkeakouluverkko FUNET → pohjoismaiset ja kansainväliset verkot.
Tämä periaate muistuttaa jo olennaisilta osiltaan nykyistä verkkomaailmaa, vaikka tekniikat, kapasiteetit ja verkkojen rakenteet olivat vielä erilaisia.
Vuosi 1988 ja internet
Vuosi 1988 on tässä kehityskulussa erityisen kiinnostava.
FUNET:n historia oli vaiheessa, jossa aikaisempien tietoverkkoratkaisujen rinnalle ja tilalle oli tulossa internetin perustana oleva TCP/IP-maailma. Siirtyminen erilaisten verkkotekniikoiden ympäristöstä kohti internetverkottumista.
Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää välttää liian suoraviivaista väitettä, että Otaniemen valokuituverkko olisi yksin ollut ”Suomen internet”.
Historiallisesti täsmällisempi kuvaus on:
Otaniemen nopea paikallinen verkko, FUNETin valtakunnallinen korkeakouluverkko ja kansainväliset TCP/IP-yhteydet muodostivat eri tasoja siinä infrastruktuurissa, jonka kautta suomalainen korkeakoulu- ja tutkimusyhteisö siirtyi internet-aikaan.
Näiden tasojen erottaminen tekee myös VTKK:n roolista ymmärrettävämmän.
Keskustietokoneesta verkotettuun tietojenkäsittelyyn
Otaniemen kuituverkon historiallinen merkitys avautuu parhaiten, kun sitä verrataan aikaisempaan tietojenkäsittelymalliin.
1960- ja 1970-lukujen tietotekniikassa laskentateho sijaitsi tyypillisesti suurissa tietokoneissa. Käyttäjät käyttivät keskitettyjä resursseja päätelaitteiden kautta. 1980-luvulla työasemat, palvelimet, paikallisverkot ja tietokoneiden väliset yhteydet muuttivat tätä rakennetta.
Otaniemen vuoden 1988 verkkokaavio havainnollistaa juuri tätä muutosta. Verkossa oli useita keskenään yhteydessä olevia tietokoneita ja järjestelmiä.
Kyse oli ajattelutavan muutoksesta:
tietokone ei enää ollut järjestelmän keskipiste, vaan verkosta itsestään oli tulossa infrastruktuuri.
Tämä oli yksi internet-aikakauden tärkeimmistä edellytyksistä.
Otaniemi, FUNET ja VTKK muodostavat kiinnostavan risteyskohdan
VTKK näkökulmasta Otaniemi on tämän vuoksi poikkeuksellisen mielenkiintoinen.
VTKK edustaa Suomen valtionhallinnon keskitetyn tietojenkäsittelyn historiaa. Sen tehtäviin kuuluivat muun muassa valtionhallinnon tietojärjestelmät ja konekeskuspalvelut.
FUNET puolestaan edustaa korkeakoulujen verkottumista ja kansainvälisten tietoverkkoyhteyksien rakentamista. FUNET-projekti ja korkeakoulujen palvelutoiminta kuuluivat vaiheessa myös VTKK:n yhteydessä toimineeseen kokonaisuuteen.
Otaniemen paikallinen nopea verkko oli puolestaan konkreettinen esimerkki siitä, millaiseksi tietojenkäsittely oli muuttumassa.
Näiden kolmen kehityslinjan leikkauspisteessä voidaan nähdä suomalaisen tietotekniikan suuri rakennemuutos:
keskitetty tietojenkäsittely
→ päätetyöskentely
→ paikallisverkot
→ valokuitu
→ korkeakoulujen valtakunnallinen verkottuminen
→ kansainväliset tietoverkot
→ internet.
Tätä ketjua kannattaa kuitenkin pitää historiallisena kehityskuvana, ei väitteenä siitä, että jokainen vaihe olisi syntynyt suoraan edellisen teknisenä jatkeena.
Miksi vuoden 1988 Otaniemen verkko on merkittävä?
Otaniemen vuoden 1988 verkkoratkaisu näyttää konkreettisesti sen murroksen, jossa Suomessa oltiin matkalla keskuskonepainotteisesta tietojenkäsittelystä kohti verkottunutta maailmaa. Otaniemen verkkokaavio dokumentoi TKK:n gigabittiluokan verkkoratkaisua jo vuonna 1988.
Samaan aikaan FUNET rakensi korkeakoulujen välistä tietoliikenneympäristöä ja kansainvälisiä yhteyksiä. VTKK:n yhteydessä puolestaan toimivat korkeakoulupalvelut ja FUNET-projekti, mikä muodostaa konkreettisen organisatorisen yhteyden VTKK:n historian ja suomalaisen tutkimusverkon historian välille.
Otaniemen valokuituverkko voidaan siksi nähdä yhtenä varhaisen verkottuneen Suomen teknisistä rakennuspalikoista. FUNET puolestaan muodosti sillan paikallisista korkeakouluverkoista kansalliseen ja kansainväliseen verkkomaailmaan.
Tästä näkökulmasta vuosi 1988 on VTKK Perinteen historiassa kiinnostava rajapyykki: samaan aikaan kun VTKK:n perinteinen maailma pyöritti valtionhallinnon suuria järjestelmiä ja rekistereitä, sen yhteydessä toimineessa korkeakoulumaailmassa rakennettiin jo infrastruktuuria, jonka kehityslinja johti kohti internet-aikaa.
Kuva Compost 1988, VTKK Perinne ry