VTKK:n tietotekninen laitekanta vuonna 1989

VTKK:n tietotekninen laitekanta ja tietotekninen ympäristö vuonna 1989

Vuonna 1989 VTKK eli keskellä tietotekniikan murrosta. IBM:n suurkoneiden rinnalle nousivat Cray-supertietokone, mikrot, työasemat, Unix ja valtakunnalliset tietoliikenneverkot. Samalla tietoturva laajeni konekeskusten fyysisestä suojauksesta varmuuskopiointiin, tietosuojaan, ohjelmistojen karanteenitestaukseen ja tietokonevirusten järjestelmälliseen torjuntaan.

Vuosi 1989: suurkoneista supertietokoneisiin, mikroihin ja verkottuvaan tietojenkäsittelyyn

Vuosi 1989 oli Valtion tietokonekeskuksen tietoteknisessä ympäristössä merkittävä murrosvuosi. Perinteinen keskitetty tietojenkäsittely säilyi edelleen VTKK:n toiminnan ytimenä, mutta sen rinnalle olivat nousseet mikrotietokoneet, työasemat, Unix-ympäristöt, lähiverkot, valtakunnalliset tietoliikenneverkot ja organisaatioiden välinen sähköinen tiedonsiirto.

Vuoden näkyvin tekninen uudistus oli Cray X-MP EA/432 -supertietokoneen käyttöönotto. Lopullinen laitteisto asennettiin loka-marraskuussa ja tuotantokäyttö alkoi joulukuun alussa. Vuosikertomuksen mukaan järjestelmä oli tuolloin Pohjoismaiden tehokkain. Supertietokonehankkeen rahoitti ja koneen omisti valtiovarainministeriö.

Samanaikaisesti VTKK:n normaali käyttöpalvelu oli huomattavan laaja. Se käsitti keskuskone-, konekeskus- ja tietoliikennepalvelujen lisäksi tulostuksen, arkistoinnin, säilytyksen ja asiantuntijapalveluja. Vuonna 1989 käyttöpalvelun liikevaihto oli 154,2 miljoonaa markkaa ja henkilöstömäärä 216. Eräkäyttö kasvoi asiakastoimeksiannoissa noin 12 prosenttia ja suorakäyttö noin 80 prosenttia.

Keskuskoneympäristön perustana IBM

VTKK:ssa oli vuonna 1989 käytössä useita IBM:n VM-ympäristöjä. Keskeinen tuotanto-VM toimi IBM 3090-280E -koneen toisessa puolikkaassa, ja sen käyttöjärjestelmänä oli VM/SP HPO Release 5. VTKK valmistautui samalla siirtymään VM/XA SP -ympäristöön. Compost_1989_02 kuvaa myös IBM:n 9370- ja 4381-sarjojen asemaa VM-ympäristössä sekä suurkonearkkitehtuurin siirtymistä 370-maailmasta 370-XA- ja 370/ESA-arkkitehtuureihin.

Teknisesti ympäristö oli siis jo selvästi monikerroksinen. VTKK:ssa toimivat rinnakkain suurkoneet ja keskuskonepalvelut sekä niitä täydentävät pienkone-, mikro- ja työasemaratkaisut.

Tätä kokonaisuutta kuvaa myös se, että asiakkaiden omiin tiloihin sijoitettiin esimerkiksi IBM 9370 -laitteistoja edusta- ja kehityskoneiksi, vaikka pääosa varsinaisesta käsittelystä suoritettiin edelleen VTKK:n keskuskoneilla.

Cray toi VTKK:n supertietokoneaikaan

Vuoden teknologisesti näkyvin laite oli Cray X-MP EA/432.

Supertietokone otettiin käyttöön kahdessa vaiheessa. Ensin käytettiin pienempää toimittajan omistamaa laitteistoa testaamiseen ja toimintaympäristön rakentamiseen. Lopullinen Cray X-MP EA/432 asennettiin loka-marraskuussa, minkä jälkeen tuotantokäyttö voitiin aloittaa joulukuun alussa.

Supertietokone ei ollut pelkästään uusi tietokone VTKK:n konehallissa. Sen ympärille muodostui Tieteellisen laskennan palvelu, jonka tehtäväksi tuli palvella tutkimusta ja vaativaa laskentaa. Vuosikertomuksen mukaan toimintaa rahoittivat lähes kokonaan supertietokoneen pääkäyttäjät eli opetusministeriö, Ilmatieteen laitos ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus.

Compost_1989_05 kuvasi jo saman vuoden aikana myös supertietokoneympäristön jatkokehitystä. Laitteiston ohella huomio kohdistui ohjelmistoihin, matematiikkakirjastoihin ja grafiikka-apuvälineisiin sekä yhteyksiin muiden maiden supertietokonekeskuksiin.

Mikrot, työasemat ja Unix muuttivat ympäristöä

Vuoden 1989 VTKK ei ollut enää vain suurkoneympäristö. Mikrojen ja työasemien merkitys kasvoi nopeasti.

VTKK:n vuosikertomuksessa mainitaan esimerkiksi oppilaitokselle toimitettu atk-luokka, jossa käytettiin IBM PS/80 -mikrotietokoneita oheislaitteineen CAD-työasemina. Samalla Yleisjärjestelmäpalvelun tuotevalikoimaa ja mikroihin liittyvää liiketoimintaa kehitettiin.

Myös sovellusarkkitehtuurissa hajautuminen näkyi konkreettisesti. Valtion palkanlaskennan Pata-työasemaohjelmisto yhdisti palkanlaskijan mikrotietokoneen keskustietokoneella tapahtuvaan palkanlaskentaan vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi. Henkilöstötietojärjestelmä HAH puolestaan sovitettiin toimimaan Unix-ympäristössä Mikko 200 -laitteistolla.

Sovelluskehityksessä VTKK siirtyi vähitellen FAS-kaudesta uusiin välineisiin. Compost_1989_01 kertoo, että vuonna 1987 oli tehty periaatepäätös uusien sovellusten toteuttamisesta ensisijaisesti neljännen sukupolven sovelluskehittimillä ja tiedonhallintaohjelmistoilla. Vuonna 1989 käytössä ja kehityskohteina esiintyivät muun muassa Oracle, Focus, IDMS/ADSO, Cobol, SAS, Mantis ja Minttu.

Vuoden lopulla tulevaisuuden suunta näkyi jo selvästi: standardikäyttöjärjestelmiin MS/PC-DOS, OS/2 ja UNIX perustuvien ratkaisujen odotettiin kasvattavan merkitystään.

Tietoliikenne nousi keskeiseen asemaan

Vuoden 1989 ehkä tärkein pitkäaikainen muutos oli verkottumisen nopea eteneminen.

VTKK suunnitteli ja toteutti yhdessä asiakkaidensa kanssa Autorekisterikeskuksen ja lääninhallitusten valtakunnalliset tietoliikenneverkot. Ratkaisut perustuivat pääosin VAX/DECnet-tietoliikenteeseen.

Samana vuonna VTKK sopi valtioneuvoston kanslian kanssa koko valtioneuvostoa kattavan tietoliikenteen runkoverkon ja sähköpostijärjestelmän toimittamisesta. Vuoden 1990 aikana järjestelmän piiriin oli määrä tulla valtioneuvoston kanslia, kaikki ministeriöt ja oikeuskanslerin virasto. Ratkaisujen ilmoitettiin perustuvan valtiovarainministeriön suosittelemiin avoimiin ja standardien mukaisiin käyttöjärjestelmiin ja tietoliikennekäytäntöihin.

Tietoliikenne ei siis enää ollut vain tietokoneiden välinen tekninen yhteys. Siitä oli muodostumassa julkishallinnon tietojärjestelmiä yhdistävä infrastruktuuri.

OVT viitoitti tietä järjestelmien väliselle tiedonsiirrolle

Vuonna 1989 VTKK kehitti myös organisaatioiden välistä tiedonsiirtoa eli OVT:tä, jota voi historiallisesta näkökulmasta pitää yhtenä myöhemmän järjestelmäintegraation kehityslinjoista.

OVT-suosituksilla määriteltiin menetelmiä, joiden avulla eri organisaatioiden tietojärjestelmät pystyivät vaihtamaan tietoja yhdenmukaisesti. Ratkaisuissa käsiteltiin tietosisältöä, tiedon esitysmuotoa ja kuljetusjärjestelmää. Esitystavassa käytettiin ISO:n EDIFACT-kielioppia, ja kuljetusjärjestelmiä koskevat suositukset perustuivat muun muassa Teletexiin ja X.400:aan. Myös VTKK:n verkkoa voitiin käyttää tiedonsiirtoon.

VTKK:ssa perustettiin vuoden alussa OVT-tukiryhmä, ja organisaatiossa tehtiin periaatepäätös siitä, että OVT/EDI otetaan huomioon tietojärjestelmien kokonaissuunnittelussa.

Tietoturvan kannalta erityisen kiinnostava oli välivarastoiva tiedostonsiirtopalvelu. Lähteen mukaan välivarasto eristi asiakkaat toisistaan, millä pyrittiin takaamaan tietosuoja mahdollisimman hyvin. OVT:n hallintaan kuuluivat myös muun muassa kuittaukset, lokikirjanpito, virhetilanteiden käsittely sekä tiedostojen ja osapuolitietojen hallinta.

Tallennusympäristö uudistui: nauhoista kasetteihin

Vuoden 1989 laiteympäristön mittakaavaa kuvaa hyvin VTKK:n nauha-arkisto.

Compost_1989_01 kertoo arkistossa olleen 65 000 nauhataltiota, ja nauhatiedostoja käytettiin kuukausittain 15 500 kertaa. Nauhoille sijoitettiin muun muassa yli 25 megatavun erä- ja tulostustiedostoja, mikrofilmaukseen meneviä aineistoja, varmuuskopioita sekä asiakkaille toimitettavia tiedostoja.

Vuonna 1989 VTKK oli siirtymässä perinteisistä nauhataltiosta kasetteihin . Kasetin kirjoitustiheydeksi ilmoitettiin 38 000 tavua tuumalla ja siirtonopeudeksi kolme miljoonaa tavua sekunnissa. Perinteisen nauhan vastaavat luvut olivat 6 250 tavua tuumalla ja 1,2 miljoonaa tavua sekunnissa. Kasettiin mahtui noin 25 prosenttia enemmän tietoa kuin suurelle nauhataltiolle.

VTKK:n tietokonekeskuksen magneettinauhayksiköitä sekä kasettiohjain, kaksi kasettiyksikköä ja automaattilataaja. — VTKK:n tietokonekeskuksen tiedontallennuslaitteistoa: yläkuvassa rivi magneettinauhayksiköitä ja alakuvassa kasettiohjain sekä kaksi kasettiyksikköä. Keskellä näkyy automaattilataaja. Magneettinauhat ja kasettijärjestelmät kuuluivat suurten tietokonejärjestelmien tallennus- ja tiedonkäsittely-ympäristöön.

VTKK:n nauhakasetti ja sen vieressä COM-tulostuksessa käytetyn mikrofilmirullan runko kokovertailuna — VTKK:n nauhakasetti ja vieressä COM-tulostuksessa käytetyn mikrofilmirullan runko kokovertailuna. Noin 10 × 12,5 cm:n kokoisen kasetin sisällä oli puolen tuuman levyinen magneettinauha, jolle voitiin tallentaa noin 38 miljoonaa tavua tietoa.

Lähde: VTKK:n henkilöstölehti, artikkeli Siirrymme nauhataltioista kasetteihin. Valokuva: VTKK Perinne ry

Artikkelissa kiinnostava historiallinen yksityiskohta on myös kapasiteettivertailu: kasettiin kerrotaan mahtuneen noin 60 prosenttia enemmän tietoa kuin silloiselle nauhatallenteelle. Se kertoo hyvin, miksi kasettitekniikka merkitsi muutosta pelkän fyysisen koon lisäksi.

Kasettien etuna nähtiin kapasiteetin ja nopeuden lisäksi luotettavuus. Tällä oli lähteen mukaan erityistä merkitystä varmuuskopioinnissa. Nauhakirjanpitojärjestelmä piti puolestaan kirjaa tallennetuista tiedostoista, niiden syntymisestä ja säilytysajoista.

Tämä osoittaa, että tallennuksen hallinta oli vuonna 1989 jo järjestelmällistä tiedon elinkaaren hallintaa eikä pelkkää magneettinauhojen fyysistä säilyttämistä.

Tietoturva vuonna 1989

Viruksista tuli todellinen tietoturvakysymys

Vuoden 1989 aineisto antaa poikkeuksellisen hyvän kuvan siitä, kuinka tietoturva alkoi muuttua fyysisestä konekeskusturvallisuudesta myös ohjelmistojen ja verkottuneiden työasemien turvallisuudeksi.

Compost_1989_08 käsitteli asiaa kokonaisella”Virukset tulevat, oletko valmis?” -artikkelilla. VTKK:ssa tietokonevirukset määriteltiin uhaksi, johon suhtauduttiin vakavasti. Organisaation turvallisuusjohtoryhmä oli käsitellyt virusuhkaa ja siitä oli annettu yksityiskohtaisia sisäisiä ohjeita.

Tietohallintoyksikköön, Yleisjärjestelmäpalveluun ja Käyttöpalveluun oli nimetty virusasiantuntijoita. Käytössä oli virusten ehkäisy-, tunnistus- ja poistamiseen tarkoitettuja ohjelmia. Uusia ja erityisesti epäilyttäviä ohjelmia varten järjestettiin karanteeniympäristö, jossa ohjelmat voitiin testata ennen niiden liittämistä yhteiskäyttöisiin tai verkkoon kytkettyihin tietokoneisiin.

Lähde nosti suurimmaksi riskialueeksi lähiverkotetun mikroympäristön, vaikka virusuhan todettiin koskevan kaikkia käyttöympäristöjä.

Tämä on tärkeä havainto VTKK:n tietoturvahistoriassa: tietoturvan painopiste alkoi siirtyä keskitetysti hallituista suurkoneista kohti hajautettuja mikroja, ohjelmistoja ja verkkoja.

Varmuuskopiointi oli keskeinen turvatoimi

Varmuuskopiointi nähtiin olennaiseksi suojaksi sekä virusuhkia että muita häiriöitä vastaan.

Vuoden 1989 ohjeistuksessa suositeltiin säilyttämään myös vanhempia varmuuskopioita, koska uusin kopio saattoi olla saastunut tai viallinen. Varmuuskopioiden tuli olla kirjoitussuojattuja ja niitä tuli säilyttää lukitussa paikassa.

Samaan aikaan tallennustekniikan siirtyminen nauhoista kasetteihin paransi lähteen mukaan tiedon luotettavuutta ja oli siksi merkittävä myös varmuuskopioinnin näkökulmasta.

Tietoturva oli siten yhdistelmä teknisiä, organisatorisia ja käyttäjiin kohdistuvia toimia: varmistuksia, säilytyskäytäntöjä, ohjelmistojen testaamista, vastuuhenkilöitä, ohjeistusta ja koulutusta.

Turvallisuus oli myös organisoitu johtamiskysymys

VTKK:n organisaatiokuvauksessa näkyy erikseen turvallisuuspäällikön tehtävä toimitusjohtajan esikunnassa.

Vuoden 1989 lähteiden perusteella turvallisuus ei siis ollut ainoastaan konekeskuksen tekninen tehtävä. Virustorjunnassa turvallisuusjohtoryhmä, tietohallinto, käyttöpalvelu, yleisjärjestelmäpalvelu sekä konsultointi- ja koulutuspalvelu saivat kukin omia tehtäviään.

Vuosikertomuksen mukaan asiakkaille annettuun ajankohtaiskoulutukseen kuuluivat muun muassa avoimet järjestelmät, tietoliikenneverkot, organisaatioiden välinen tiedonvälitys ja atk-virusten torjunta.

Käyttövarmuus ja poikkeusoloihin varautuminen

VTKK:n käyttöympäristöllä oli erityinen merkitys, koska keskuksen koneilla käsiteltiin useiden valtionhallinnon keskeisten järjestelmien tietoja.

Vuoden 1989 aineistossa mainitaan erikseen VTKK:n velvoite huolehtia valtionhallinnon tärkeimpien järjestelmien toimivuudesta poikkeusoloissa. Asia nousi esiin pohdittaessa Espoon ja Jyväskylän käyttötoimintojen välistä työnjakoa.

Tämä tuo vuoden 1989 tietotekniseen ympäristöön tärkeän näkökulman: VTKK:n infrastruktuuria ei voitu suunnitella pelkästään kustannusten, suorituskyvyn tai normaalin käyttötilanteen perusteella. Myös valtionhallinnon jatkuvuus oli otettava huomioon.

Vuoden 1989 tietotekninen kokonaiskuva

VTKK:n vuoden 1989 tietotekninen ympäristö voidaan tiivistää viiteen rinnakkaiseen kehityslinjaan:

1. Keskitetty tietojenkäsittely säilyi vahvana.
IBM:n suurkoneet, VM-ympäristöt, keskuskonepalvelut sekä suuret valtakunnalliset rekisteri- ja hallintojärjestelmät muodostivat edelleen tuotannon ytimen.

2. Supertietokone toi kokonaan uuden laskentatason.
Cray X-MP EA/432 nosti VTKK:n tieteellisen suurteholaskennan infrastruktuurin keskiöön.

3. Tietojenkäsittely hajautui.
Mikrot, työasemat, Unix-ympäristöt ja asiakkaiden omiin tiloihin sijoitettavat laitteet tulivat osaksi kokonaisarkkitehtuuria.

4. Verkottuminen kiihtyi.
VAX/DECnet-verkot, valtioneuvoston runkoverkkohanke, sähköposti, X.400 ja OVT/EDI osoittivat kehityksen siirtyvän yksittäisistä tietokoneista keskenään kommunikoiviin järjestelmiin.

5. Tietoturva laajeni.
Fyysisen turvallisuuden ja käyttövarmuuden rinnalle tulivat ohjelmistoturvallisuus, virustorjunta, karanteeniympäristöt, varmuuskopiointi, tietosuoja, lokikirjanpito, vastuuhenkilöt ja henkilöstön koulutus.

Historiallinen merkitys

Vuotta 1989 voi aineiston perusteella kuvata siirtymäkohtana kahden tietotekniikan aikakauden välillä.

Toisella puolella oli VTKK:n perinteinen maailma: keskuskoneet, suurten rekisterien eräajot, keskitetty tallennus ja tuhansien magneettinauhojen arkistot. Toisella puolella näkyi jo 1990-luvun tietotekniikka: mikrot ja työasemat, Unix, avoimet järjestelmät, sähköposti, tietoliikenneverkot, organisaatioiden välinen sähköinen tiedonsiirto ja verkottuneiden mikrojen uudet tietoturvauhat.

Cray X-MP EA/432 täydensi tätä kuvaa kolmannella kehityslinjalla: erittäin suurta laskentatehoa vaativalla tieteellisellä laskennalla.

Näin VTKK:n vuoden 1989 ympäristö ei ollut enää yksi yhtenäinen ”keskuskoneympäristö”, vaan monialustainen, verkottuva ja vähitellen hajautuva tietotekninen kokonaisuus, jonka hallinnassa käyttövarmuus, standardointi ja tietoturva saivat jatkuvasti suuremman merkityksen.

Pääasiallinen lähdeaineisto

VTKK:n vuosikertomus 1989.
Compost_1989_01, erityisesti FAS-ympäristö ja ”Siirrymme nauhataltioista kasetteihin”.
Compost_1989_02 , IBM:n VM-, 370-, XA- ja ESA-ympäristöjen kehitys.
Compost_1989_05 , tieteellinen laskenta ja supertietokoneympäristö.
Compost_1989_07, OVT/EDI, X.400, tiedonsiirto ja tietosuoja.
Compost_1989_08, tietokonevirukset ja VTKK:n tietoturvatoimet.

Cray X-MP EA/432 -supertietokone VTKK:n tietokonekeskuksessa. — VTKK:n Cray X-MP EA/432 -supertietokone. Laitteisto otettiin käyttöön kahdessa vaiheessa: ensin pienemmällä testaus- ja toimintaympäristöllä ja myöhemmin varsinaisella Cray X-MP EA/432 -järjestelmällä. Alkuperäisen kuvatekstin mukaan tuotantokäyttö alkoi joulukuun alussa ja järjestelmä oli Pohjoismaiden tehokkain.

Kuva VTKK:n vuosikertomus 1989, VTKK Perinne ry