VTKK:n koneet katosivat, mutta osaaminen jäi
VTKK-kaudella rakennettu tietotekninen osaaminen hyödyttää Suomea edelleen
Kun Suomen julkishallinnon tietotekniikkaa alettiin rakentaa vuosikymmeniä sitten, huomio kiinnittyi luonnollisesti tietokoneisiin, ohjelmistoihin ja suuriin tietojärjestelmiin. Niiden rinnalla tapahtui kuitenkin jotakin vielä pitkäikäisempää: ihmiset oppivat käyttämään, suunnittelemaan ja kehittämään tietotekniikkaa.
Juuri osaaminen saattaa olla yksi Valtion tietokonekeskuksen, VTKK:n, tärkeimmistä perinnöistä.
Tietokoneet ovat vaihtuneet moneen kertaan, ohjelmointikielet kehittyneet ja vanhat järjestelmät suurelta osin korvautuneet. Sen sijaan VTKK-kaudella syntynyt ajatus henkilöstön kouluttamisesta, käyttäjien tukemisesta ja tietotekniikan soveltamisesta käytännön hallintoon on edelleen ajankohtainen.
VTKK ei rakentanut vain järjestelmiä, vaan osaajia
VTKK perustettiin palvelemaan valtionhallinnon tietojenkäsittelyn tarpeita. Sen toimintaan kuuluivat tietojärjestelmien määrittely, suunnittelu ja toteutus sekä tietokonepalvelut.
Uuden teknologian käyttöönotto edellytti samalla uudenlaista osaamista.
Kansallisarkistossa säilytettävä Valtion tietokonekeskuksen arkisto (1964–1992) osoittaa, että koulutus muodosti VTKK:n toiminnassa niin merkittävän kokonaisuuden, että koulutusmateriaaleille on arkistossa oma kokonaisuutensa. Varhaisvuosien koulutusmateriaalia on säilytetty kokonaisuudessaan vuoteen 1974 asti, ja myöhemmästä koulutuksesta muun muassa ohjelmia ja esitteitä. [finna.fi]
Koulutuksessa ei siten ollut kysymys vain yleisestä tietokoneiden käytön opettamisesta. Ihmisille välitettiin tietoa myös VTKK:ssa käytössä olleista järjestelmistä ja menetelmistä. [finna.fi]
Näin syntyi osaajia, jotka pystyivät viemään tietotekniikkaa käytännön hallintoon.
ATK-instituutti vei osaamista laajemmalle
VTKK:n koulutusperinne näkyi erityisen konkreettisesti ATK-instituutin syntyvaiheissa.
VTKK Perinteen julkaisemien aineistojen mukaan VTKK tarjosi alkuvaiheen ohjelmoijakoulutukseen tiloja, tietokoneresursseja ja asiantuntijoita. Ensimmäinen ohjelmoijakurssi toteutettiin jo vuonna 1970.
ATK-instituutista kehittyi myöhemmin oma merkittävä tietotekniikan koulutusorganisaationsa. Helsingin kaupungin koulurekisteri ajoittaa sen toiminnan vuosille 1970–1999. [historia.hel.fi]
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden organisaation sisällä tarvittu osaaminen voi vähitellen levitä paljon alkuperäistä käyttötarkoitustaan laajemmalle.
Keskuskoneiden käyttäjistä digitaalisen yhteiskunnan kansalaisiin
Tekniikka on muuttunut perusteellisesti VTKK:n alkuajoista.
Silti peruskysymys on pysynyt yllättävän samanlaisena:
Miten uusi teknologia saadaan ihmisten todelliseen käyttöön?
1960-, 1970- ja 1980-luvuilla opeteltiin keskuskoneita, ohjelmointia, tietojärjestelmien suunnittelua ja uusia tietojenkäsittelyn toimintatapoja.
Nykyisin opetellaan verkkopalveluja, sähköistä tunnistautumista, mobiilisovelluksia, digitaalisia viranomaispalveluja ja yhä enemmän tekoälyn hyödyntämistä.
Teknologia vaihtuu, mutta osaamisen merkitys säilyy.
Helsingin digituki kertoo saman tarinan uudessa ympäristössä
Hilkka Merisalo-Rantanen kuvaa Helsingin kaupungin digitukea ympäristössä, joka on teknisesti hyvin kaukana VTKK:n ensimmäisistä vuosikymmenistä.
Silti ongelman ydin on tuttu.
Digitaalisen palvelun olemassaolo ei vielä tarkoita, että kansalainen osaa tai pystyy käyttämään sitä.
Helsingin digitukea koskevassa tutkimuksessa korostetaan siksi käyttäjän yksilöllisiä tarpeita, osaamisen lisäämistä sekä sitä, että digituen avulla ihmiset pystyvät käyttämään tietotekniikkaa ja sähköisiä palveluja omaksi hyödykseen.
Tämä tuo VTKK:n historian kiinnostavalla tavalla nykyhetkeen.
VTKK:n aikana tietoteknistä osaamista tarvittiin ennen kaikkea hallinnon työntekijöiden ja tietotekniikan ammattilaisten keskuudessa. Digitalisaation laajentuessa osaamistarve on levinnyt koko yhteiskuntaan.
Siinä missä ennen koulutettiin tietojärjestelmien rakentajia ja käyttäjiä organisaatioissa, nykyisin digitaalista osaamista tarvitaan käytännössä kaikilta kansalaisilta.
Osaamisen lisäksi tarvitaan tietoa
Nykyinen digituki tuo mukaan näkökulman, joka on tärkeä myös VTKK:n historian ymmärtämisessä: toimintaa täytyy pystyä kehittämään tiedon avulla.
Merisalo-Rantasen tutkimuksessa ongelmaksi tunnistettiin hajallaan oleva tieto digituen määrästä, asiakkaista, tarpeista, laadusta ja vaikutuksista.
Ratkaisuksi esitettiin tietojohtamista.
Ajatus on yksinkertainen mutta tärkeä: palvelusta syntyvää tietoa ei pidä ainoastaan tallentaa. Sitä pitää kerätä järjestelmällisesti, yhdistää, analysoida ja käyttää päätöksenteossa.
Tämä koskee myös tulevaisuuden digitalisaatiota.
Kun tekoäly, automaatio ja uudet digitaaliset palvelut tulevat osaksi ihmisten arkea, yhteiskunnan täytyy tietää, missä ihmiset tarvitsevat apua ja millaista osaamista heiltä puuttuu.
Todellinen digitaalinen perintö kulkee ihmisissä
Tietotekniikan historia kirjoitetaan helposti koneiden historiana.
Ensin tulivat suuret keskustietokoneet, sitten päätelaitteet, henkilökohtaiset tietokoneet, tietoverkot, internet, mobiilipalvelut, pilvipalvelut ja nyt tekoäly.
Mutta koneiden rinnalla kulkee toinen historia.
Se on osaamisen historia.
VTKK:n koulutuksissa ja käytännön tietojärjestelmätyössä ihmiset oppivat ratkaisemaan ongelmia tietotekniikan avulla. Osaamista siirtyi henkilöiden mukana valtionhallintoon, muihin organisaatioihin ja tietotekniikka-alalle. ATK-instituutin kaltaiset koulutusratkaisut puolestaan laajensivat osaamispohjaa entisestään. VTKK:n roolista ATK-instituutin alkuvaiheessa on säilynyt myös VTKK Perinteen julkaisemaa muistitietoa.
Siksi VTKK:n perintöä ei kannata etsiä ainoastaan vanhoista tietokoneista tai ohjelmistoista.
Sitä kannattaa etsiä myös ihmisistä ja toimintatavoista.
VTKK:n ehkä pitkäikäisin investointi
Tietokone vanhenee.
Ohjelmisto korvataan.
Tietojärjestelmä lopulta poistetaan käytöstä.
Osaaminen sen sijaan voi synnyttää uutta osaamista.
VTKK-kauden aikana koulutetut ihmiset veivät tietoteknistä tietoa työpaikoilleen, kouluttivat muita ja olivat mukana rakentamassa seuraavia järjestelmiä ja palveluja. VTKK:n koulutustoiminnan historiallinen aineisto osoittaa, että osaamisen kehittäminen oli konkreettinen osa organisaation toimintaa. [finna.fi]
Nykyinen digituki jatkaa samaa laajempaa yhteiskunnallista tehtävää aivan toisenlaisessa teknisessä ympäristössä: ihmisille annetaan valmiuksia pysyä mukana digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
VTKK:n historian näkökulmasta tästä voidaan tehdä yksi tärkeä johtopäätös:
VTKK:n arvokkain digitaalinen perintö ei ehkä ole yksittäinen tietojärjestelmä. Se on Suomeen vuosikymmenten aikana kertynyt kyky oppia, opettaa ja soveltaa uutta tietotekniikkaa.
Kun samaa osaamispääomaa uudistetaan sukupolvesta ja teknologiasta toiseen, vuosikymmeniä sitten tehty työ kantaa edelleen.